9.6.2009

Helsingin ja Espoon merenlahdet tärkeitä kalojen lisääntymisalueita

Helsingin ja Espoon välisen merialueen sisälahdet ovat tärkeitä kutu- ja poikasalueita useille kalalajeille kuten kuhalle, ahvenelle ja kuoreelle. Sisälahtien ulkopuolella, väli- ja ulkosaaristossa, lajien poikasia ei havaittu tai määrät olivat pieniä. Sisälahdet ovat myös tärkeitä syönnösalueita silakan poikasille. Tulokset perustuvat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen alueella tekemiin kalanpoikaskartoituksiin.

Kuhan, ahvenen ja kuoreen pienpoikasia löytyi tutkimusalueelta runsaimmin suojaisimmilta sisälahdilta, Laajalahdelta ja Espoonlahdelta. Yksittäisiä kuoreen poikasia havaittiin myös ulompana saaristossa. Kuhan tiedetään entuudestaan kutevan suojaisilla, sameavetisillä ja lämpimillä alueilla, mutta myös ahventen lisääntymisen keskittyminen samoille alueille oli yllätys. Näiden kalastukselle tärkeiden lajien lisääntymisen kannalta sisälahtien kutupaikat ovat ratkaisevan tärkeitä alueita.

Silakan kutualueita ulompana saaristossa

Vastakuoriutuneita silakan ruskuaispussipoikasia ei merkittävästi löytynyt sisälahdilta. Todennäköisesti sisälahtien veden sameus ja kiintoaineksen suuri määrä rajoittaa sopivien kutupaikkojen määrää ja koituu siellä mahdollisesti kudetun mädin kohtaloksi.

Runsaimmin silakan ruskuaispussipoikasia löytyi Seurasaarenselän alueelta sekä Espoonlahden suualueelta, eli läheltä suosittuja silakan keväisiä ongintapaikkoja. Vaikka merkittävät kutualueet sijaitsevat lahtien ulkopuolella, kookkaampien poikasten havaitut suuret määrät sisälahdilla osittavat niiden olevan tärkeitä syönnösalueita silakan poikasille.

Tulokset perustuvat keväällä ja alkukesällä 2008 tehtyihin poikaskartoituksiin

Kuha, ahven, silakka ja kuore ovat rannikolla yleisiä kalalajeja, joiden poikaset levittäytyvät pian kuoriutumisen jälkeen joksikin aikaa avoveteen. Tässä vaiheessa poikaset ovat vielä lähellä kutualueita, joten niiden esiintymisen avulla voidaan myös saada tietoa kutualueiden sijainnista.

Helsingin ja Espoon merialueelta kartoitettiin kalanpoikasten esiintymisiä  400 metrin pituisilta näytelinjoilta veneeseen kiinnitettävillä näytteenottimilla. Linjojen yhteismäärä oli 50 ja jokaisella linjalla käytiin vuoden 2008 toukokuun alun ja kesäkuun lopun välisenä aikana neljä kertaa. Kuvassa tutkijat Antti Lappalainen ja Meri Härmä keräämässä poikasnäytteitä pinnan läheisistä vesikerroksista tutkimusaluksen keulaan kiinnitetyillä Gulf-noutimilla. Kuva: Taija Pöntinen

Kartoitukset jatkuvat keväällä ja alkukesällä 2009

Kalojen lisääntymisaluekartoitukset muodostavat osan valtakunnallista vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelmaa (VELMU), jossa kalojen osalta tarkoituksena on kehittää ja tuottaa rannikon kattavia paikkatietomallinnukseen perustuvia lajikohtaisia lisääntymisaluekarttoja. Maastotyöt jatkuvat keväällä ja alkukesällä 2009 Porvoon ja Pellingin edustan merialueella.

Ahvenen, kuhan ja silakan poikasmäärät Helsingin ja Espoon merialueen tutkimuslinjoilla touko-kesäkuussa 2008. Silakalla mukana vain ruskuaispussipoikaset.

Tulostettava versio