7.10.2008

Hylkeiden kalastovaikutuksia selvittävä tutkimus aloitettu Perämerellä

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) on käynnistänyt hylkeiden kalastovaikutuksia selvittävän tutkimuksen. Tutkimuksen perustaksi on tiedettävä, mitä kalalajeja ja minkä kokoisina hylkeet syövät.

Tähän asti on ollut hyvin vähän tietoa hylkeiden ravinnon koostumuksesta kesäajalta. Menneenä kesänä aloitettiin näytteiden kerääminen touko-heinäkuussa Perämerellä. Yhteensä pyydettiin 31 hyljettä, joista 19 harmaahyljettä eli hallia ja 12 norppaa. Hallien ravinnossa kolme yleisintä lajia olivat silakka, muikku ja siika. Seitsemän hallin mahasta havaittiin myös lohta ja/tai taimenta. Näistä kahden suolistosta löytyi istutettujen taimenten Carlin-merkkejä. Norpan ravinnossa kolme yleisintä lajia olivat kolmipiikki, silakka ja muikku.

Tutkimus perustuu hallitusohjelman kirjaukseen ja vuonna 2007 valmistuneen Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelman velvoitteeseen selvittää hylkeiden ravintoa ja hylkeiden aiheuttaman saalistuksen vaikutuksia kalakantoihin. Hylkeiden ja erityisesti harmaahylkeen arvellaan vaikuttavan taloudellisesti hyödynnettäviin kalakantoihin ja olevan myös uhka lohen istutus- ja luonnonpoikasten selviytymiselle. Hylkeiden ravinnonkäytöstä onkin muodostunut kiistakysymys, jonka ratkaisemista on vaikeuttanut mm. tiedon vähäisyys hylkeiden kesäaikaisesta ravinnonkoostumuksesta.

Näytehylkeet pyydystettiin touko-heinäkuussa Perämeren pohjoisosista. Näin pyritään arvioimaan erityisesti sitä, mikä merkitys hylkeillä on lohen ja taimenen vaelluspoikasten saalistajina. Paikalliset hylkeenmetsästäjät ampuivat 31 hyljettä, joista 19 oli halleja ja 12 norppia. RKTL:n ja EVIRA:n tutkijat vastasivat näytteenotosta.

Hylkeiden ravintotutkimus perustuu kahteen eri menetelmään. Perinteisissä maha- ja suolistoanalyyseissä tunnistetaan saaliskohteet niiden jäänteiden perusteella. Tulos kertoo hylkeen viimeisimpien aterioiden koostumuksen. Isotooppitutkimuksessa puolestaan arvioidaan hylkeen ravinnonkäyttöä pitemmältä ajalta. Esimerkiksi hylkeen lihaksen isotooppiarvot kuvastavat ravintoa, jonka hylje on syönyt edeltäneen kuukauden aikana. RKTL:n tekemät ravintoanalyysit ovat juuri valmistuneet, ja isotooppitutkimus on parhaillaan käynnissä Jyväskylän yliopistossa.

Alustavan ravintoanalyysin perusteella hallin kolme yleisintä ravintokohdetta olivat silakka, muikku ja siika. Silakan ja siian osalta nämä havainnot tukevat aikaisempia tuloksia; muikun osuus oli sen sijaan suurempi kuin aikaisempien tutkimuksien perusteella oli odotettavissa. Tämä selittynee ainakin osittain tutkimusalueella, jossa muikku on verraten yleinen kala. Seitsemän hallia oli syönyt lohta ja/tai taimenta. Näistä kahdella oli myös istutettujen taimenten Carlin-merkkejä mahassaan, muun muassa kolmelta Kemijokisuuhun keväällä 2008 istutetulta taimenelta. Toisella näistä halleista oli kymmeniä nuoria taimenia mahassaan.

Norpan ravinnossa kolme yleisintä lajia olivat kolmipiikki, silakka ja muikku. Norpalta lohta ja taimenta ei löydetty tämän tutkimuksen alkukesän näytteissä.

Tulokset ovat aineiston pienuuden takia hyvin alustavia. Isotooppitutkimukset tuovat lähikuukausina lisävalaistusta hylkeiden ravinnosta. Näytteenotto jatkuu seuraavana kesänä ja painottuu harmaahylkeen ravintoon. Tutkimustulokset hylkeiden vaikutuksista kalakantoihin valmistuvat vasta sen jälkeen.

Näytehylkeet käytetään monipuolisesti hyväksi myös muihin tutkimustarkoituksiin, mm. hallin ja norpan lisääntymisterveydentilan seuraamiseen. Nyt tutkittujen hylkeiden terveydentila oli hyvä.

Kuva 1. Harmaahylkeen mahan- ja suoliston sisältö puhdistettuna. Kuvassa kalojen luita ja otoliitteja sekä Carlin-kalamerkkejä. (Kuvaaja Walter Saarimaa)

Tulostettava versio