Itämeren alueen hyljetutkijat koolla Helsingissä

Itämeren, Saimaan ja Laatokan hylkeiden biologiaa ja kantojen hoitoa käsittelevä symposiumi kokosi Helsinkiin lähes 60 tutkijaa, virkamiestä ja opiskelijaa esittämään uusimpia tutkimustuloksia ja keskustelemaan kantojen hoitoon liittyvistä kysymyksistä. Eniten kiinnostusta herätti Itämeren harmaahylkeiden nopeasti muuttunut tilanne ja sen vaikutukset. Kokouksen järjesti Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 15.-18.2.2005.

Kokouksessa muodostui selkeä käsitys Itämeren harmaahylje- eli hallikannan viimeaikaisesta kehityksestä. Ylivoimainen valtaosa halleista elää pohjoisessa Ruotsin, Suomen, Venäjän ja Viron edustalla. Hallikannan kehitystä on seurattu näissä maissa samanaikaisin laskennoin touko-kesäkuun vaihteessa jo useana vuotena. Hallikannan kasvu on ollut vahvaa viime vuosina: laskennoissa nähtyjen lukumäärä eli ns. laskentakanta on noussut jatkuvasti 9700:stä vuonna 2000 17600:een viime vuonna. Kokonaiskanta ei ole todennäköisesti kasvanut aivan näin nopeasti (yli 15 %/v), mutta lienee kuitenkin yli 10 % vuodessa. Kun laskennoissa tavoitettaneen 70-80 % hallien kokonaismäärästä, Itämeren kannan kokonaisvahvuudeksi saadaan yli 20000 yksilöä.

Kannan kasvuvauhdissa on ollut suuria alueellisia eroja. Suomen Lounaissaaristossa laskentakanta on kasvanut viimeksi kuluneiden 10 vuoden aikana useimpina vuosina jopa 20 % vuodessa, Keski-Ruotsissa noin 10 % sekä Pohjois- ja Etelä-Ruotsissa 6-8 %. Erot selittynevät paljolti hylkeiden oleskelupaikkojen vaihtumisella. Viime vuoden laskennassa Suomessa, Ahvenanmaa mukaan luettuna, nähtiin 8075, Ruotsissa 6300, Virossa 2700 ja Venäjällä 550 hallia.

Hylkeet tervehtyneet yleisesti ottaen, suolihaavojen yleisyys kuitenkin huolestuttaa

Itämeren hylkeiden sairauksista keskusteltiin vilkkaasti. Lisääntymishäiriöiden osalta kehitys on ollut viime aikoina ilahduttava. Hallilla ei enää juurikaan tavata lisääntymiskyvyttömyyttä aiheuttavia kohdunkuroumia tai -ahtaumia eikä kohdunseinämän kasvaimia ja yli 80 % sukukypsistä naaraista poikii vuosittain. Lisääntymisen osalta hallin terveydentila ei enää poikkeakaan normaalista. Sen sijaan joka viidennellä Perämeren norppanaaraalla tavataan vielä kohdunkuroumasairaus, vaikka kanta onkin vähitellen toipumassa sairaudesta.

Sen sijaan ruotsalaistutkijat raportoivat tilanteen hallin suolistohaavojen osalta olevan huolestuttava. Haavat syntyvät rajujen suolistoloistartuntojen seurauksena. Tutkijoiden mukaan väkäkärsämadot ovat hylkeiden normaaleja suolistoloisia, mutta Itämeren halleissa massiivisten tartuntojen vaikutukset ovat epäluonnollisia. Haava voi jopa puhkaista suolen seinämän ja johtaa kuolemaan. Suolistohaavoja ei ole juurikaan tavattu hylkeillä Itämeren ulkopuolelta, ja ne ovat halleissa yleisempiä Pohjanlahdella kuin Itämeren pääaltaalla. Tutkijoille on toistaiseksi epäselvää, voiko suolihaavojen esiintymisellä olla vaikutusta hallikannan runsauskehitykseen; toistaiseksi tällaisesta vaikutuksesta ei ole merkkejä.

Kalastus kärsinyt hyljekantojen kasvusta

Hylkeiden kalastukselle ja kalankasvatukselle aiheuttamat saalis- ja pyydysvahingot ovat yleistyneet rinnan hyljekantojen kasvun kanssa. Ruotsissa kalastuksen vahinkojen kokonaisarvoksi esitetään 5 miljoonaa euroa vuodessa, Suomessa arviot ovat alempia. Kokouksessa esitettyjen selvitysten mukaan vahinkoarviot jäävät selvästi todellisia vahinkoja pienemmiksi, mikäli ne perustuvat vain kalanpyydyksistä löytyviin syöntijäännöksiin: hylkeet syövät tai irrottavat pyydyksestä monet saaliskalat kokonaan ja ne karkottavat kaloja joutumasta pyydyksiin. Myös hallin ravinnonkoostumuksesta esitettiin uutta tietoa. Tärkeitä ravintolajeja ovat silakka, siika, kilohaili, kuore, kivinilkka, kampela, lohi ja taimen. Rysien rakenteita ja materiaaleja kehittämällä on onnistuttu hyvin vähentämään hylkeiden aiheuttamia vahinkoja, mutta etenkään verkkojen suojaamiseen ei keinoja ole käytettävissä. Kalankasvatuslaitoksia voidaan suojata akustisilla karkottimilla, kun laitteiden tarvitsemaa sähkövirtaa on helposti saatavilla.

Tulostettava versio