Itämeren harmaahyljekanta vahvassa kasvussa

Itämerellä nähtiin noin 16 000 harmaahyljettä eli hallia vuoden 2003 laskennoissa. Luku on lasken-tahistorian korkein. Kansalliset laskennat on käynnistetty vaihtelevasti 1970- ja 1980-luvuilla, ja 1990-luvun puolivälistä niitä on tehty systemaattisesti koko itämerenhallin pääesiintymisalueella Ruotsin, Suomen, Venäjän ja Viron alueilla.

Lisätietoja:

Tutkimusjohtaja Eero Helle,
puh. 0400-444 227

Assistentti Olavi Stenman,
puh. 020 575 1269

Itämeren kansainväliset hallilaskennat tehdään alkukesällä yhteisenä kaksiviikkoisena jaksona touko-kesäkuun vaihteessa. Hallit makailevat silloin vuodenkierrossaan runsaslukuisimmin näkösällä luodoilla tai viimeisillä jäillä karvanvaihdon takia. Laskentajakson lyhyydellä pyritään varmistamaan, että hylkeiden pitkämatkaisesta siirtyilystä aiheutuva riski useaan kertaan laskemisesta olisi mahdollisimman pieni. Laskenta-arvo on pienempi kuin kannan todellinen koko, sillä osa hylkeistä on parhaissakin oloissa vedessä laskennan tavoittamattomissa. Selvää kuitenkin on, että alkukesän laskennoissa tavataan suurin osa kannasta.

Suomessa laskennat tehdään pääasiassa lentäen ja valokuvaten. Valokuvista suurtenkin laumojen hyljemäärä on tarkasti laskettavissa. Ruotsissa, Venäjällä ja Virossa laskennat tehdään joko veneestä tai maalta käsin.

Viime vuoden laskennoissa nähdyt hallit jakautuivat merialueittain seuraavasti: Perämeri ja Merenkurkku 710, Selkämeri 855, Ahvenanmaa ja Saaristomeri 6880, Ruotsin merialue Selkämeren ja Gotlannin pohjoiskärjen tason välillä 3980, Suomenlahti 490, Länsi-Viro 2700 ja Ruotsi Gotlannin pohjoiskärjestä etelään 335 yksilöä.

Laskenta-aikana hallin esiintymisen ydinalue oli Itämeren pääaltaan pohjoisreunoilla Ruotsissa, Suomessa ja Virossa. Siellä nähtiin yhteensä yli 13000 hallia eli runsaat 80 % kokonaisarvosta. Muina vuodenaikoina esiintyminen poikkeaa tästä. Hallithan hakeutuvat mielellään poikimaan jäille ja saattavat myös siirtyillä ravinnonsaantimahdollisuuksien mukaan. Kansallisissa laskentatuloksissa Suomi siirtyi runsaan 6000 yksilön laskenta-arvollaan Ruotsin ohi Itämeren maiden ykköseksi.

Itämerenhallin laskenta-arvojen nousu on ollut nopeaa viime vuosina: 9700 yksilöä vuonna 2000, 10300 vuonna 2001 ja 13100 vuonna 2002. Nousu on ollut jopa nopeampaa kuin mikä kannan todelliseksi kasvuvauhdiksi tuntuu mahdolliselta; enimmäiskasvuvauhdin arvio tosin perustuu osittain lisääntymisbiologisiin tietoihin hallin valtamerikannoista.

Itämeren hallinaaraiden lisääntymisterveydentila on suomalaisilta metsästäjiltä kerätyn näyteaineiston perusteella normaali, joten kanta kasvaa todellisuudessakin runsaat kymmenen prosenttia vuodessa. Selityksenä tätä nopeampaan laskenta-arvojen nousuun voivat olla – erikseen tai yhdessä – laskentojen tehostuminen, hallin kattavampi näkyvillä olo käyttäytymismuutoksen seurauksena ja itämerenhallin korkeampi lisääntyvyys verrattuna lajin valtamerikantoihin.

Tulostettava versio