24.3.2004

Itämeren lohikantojen tila ja lohenkalastuksen kehittämismahdollisuudet

Itämeren lohikannat ovat muuttuneet voimakkaasti viime vuosina. Luonnonlohen suhteellinen osuus merialueen lohisaaliissa on kasvanut nopeasti. Vuosina 2002–2003 Pohjanlahden rannikon lohisaaliissa oli jo 60–70 % luonnonlohta, kun vastaava osuus vielä vuonna 1999 oli vain noin 20 %.

Lisätietoja:

Tutkimusjohtaja Petri Suuronen
Puh. 0205 751 220, 040-824 7166 Tutkimusprofessori Jaakko Erkinaro
Puh. 0205 751 871, 040-543 5929
Tutkija Erkki Ikonen
Puh. 0205 751 348, 0400- 952 404

Myös Itämeren pääaltaan avomerisaaliista oli talvella 2002–2003 kerättyjen näytteiden perusteella yli puolet luonnonlohta. Luonnonpoikastuotanto on nykyisin Pohjanlahden ja myös koko Itämeren lohenkalastusmahdollisuuksia keskeisesti säätelevä tekijä.

Lohi-istutusten tuotto heikentynyt jyrkästi

Istutuksista peräsin olevien lohien määrä on viime vuosina vähentynyt voimakkaasti Itämeressä. Tähän on syynä istutettujen lohien jyrkästi kasvanut kuolevuus meressä. Luonnonlohikannat sen sijaan ovat vahvistuneet. Mikäli luonnonkannat eivät olisi elpyneet, Itämeren lohivarat olisivat nyt ennennäkemättömän vähäiset. Näin siitä huolimatta, että istutusmäärät eivät ole muuttunut juuri lainkaan samana aikana. Itämeren lohenkalastuksen säätely perustui pitkään tilanteeseen, jossa lohen vuosittaiset istutusmäärät pysyivät lähes muuttumattomina, istutuslohien saalisosuus oli suuri ja heikkojen luonnonkantojen osuus pieni. Nyt tilanne on toinen.

Viimeaikaiset muutokset, luonnonlohien osuuden nopea kasvu Itämeren lohisaaliissa ja istukkaiden suuri kuolevuus, merkitsevät yhdessä sitä, että luonnonlohia kalastetaan nyt selvästi aiempaa enemmän. Vaikka luonnonkannat ovatkin melkoisesti elpyneet, ei luonnonlohen määrä saaliissa ole kompensoinut kokonaan istutusten heikon tuottavuuden aiheuttamaa vajetta. Istutettua lohta on ollut meressä niin vähän, että osa lohen saaliskiintiöstä on jäänyt kalastamatta.

Luonnonkantojen elpymisessä rannikkokalastuksen säätely avainasemassa

Tärkein Perämeren luonnonlohikantojen elpymistä edistänyt tekijä on ollut vuonna 1996 alkanut aiempaa tiukempi lohen rannikkokalastuksen säätely. Sekä Tornionjoen että Simojoen lohisaaliit moninkertaistuivat 1980-luvun ja 1990-luvun alkuvuosiin verrattuna, ja luonnossa syntyneiden poikasten tuotanto lähti kasvuun. Vuosina 2000–2003 Tornionjoesta arvioitiin vaeltaneen merelle vuosittain noin 600 000 ja Simojoelta noin 50 000 luonnon vaelluspoikasta. Muutama vuosi aikaisemmin luonnonpoikasia vaelsi mereen vain murto-osa tästä. Vaikka luonnonkantojen tila onkin nyt oleellisesti parempi kuin vuosikymmeniin, luonnonkannat voivat heiketä yhtä nopeasti kuin elpyivätkin. Näin voi käydä, jos useat poikastuotantoon ja poikasten eloonjääntiin vaikuttavat tekijät muuttuvat samanaikaisesti epäedulliseen suuntaan.

Aiempaa suuremmat vaelluspoikasmäärät eivät ole vielä tuottaneet odotusten mukaisia emokalamääriä jokiin. Tosin lohen nousu jokiin on saattanut olla arvioitua runsaampaa, sillä poikkeuksellisen vähävetisinä ja lämpiminä kesinä, kuten 2002 ja 2003, jokisaaliista ei välttämättä voida kovin hyvin päätellä jokeen nousseiden kalojen määrää.

Valikoivalla lohenkalastuksella voidaan hyödyntää istutuslohia

Pohjanlahden rannikkokalastuksen kohteena on sekä luonnonkudusta että istutuksista peräisin olevia lohia. Rannikkokalastuksen kalastusrajoitukset perustuvat luonnonlohien suojelutarpeisiin. Kalastusta varten mereen istutetut lohet eivät nouse jokiin eivätkä lisäänny. Niiden kalastus ei uhkaa luonnonkantoja.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos tutki vuosina 2001 ja 2002 rysistä vapautettujen lohien eloonjääntiä ja vaellusta valikoivan kalastuksen edellytysten selvittämiseksi rannikon rysäkalastuksessa. Tutkimus osoitti, että rysistä vapautettuja lohia nousi lähes kaikkiin luonnonkantajokiin. Rysillä pyydettyjen ja niistä vapautettujen lohien kuolevuus oli vähäinen, jos lohet oli pyydystetty ja vapautettu oikeaoppisesti. Useat merkityistä lohista pyydettiin ja vapautettiin useita kertoja.

Valikoivassa kalastuksessa kalastaja vapauttaa luonnonlohet ja ottaa saaliiksi vain istutuslohet. Valikoivan kalastuksen edellytyksenä on, että pyynnin on tapahduttava ei-silmillä pyytävillä rysillä. Lisäksi istutetut lohet on voitava tunnistaa jonkin ulkoisen tuntomerkin, esimerkiksi eväleikkauksen perusteella.

Valikoiva kalastus tarjoaa merkittävästi uusia mahdollisuuksia hyödyntää istutettuja lohia Pohjanlahden rannikolla. Ajankohta valikoivan kalastuksen toteuttamiselle on kuitenkin juuri nyt varsin epäsuotuisa istutuslohien suuren merikuolleisuuden vuoksi. Istutuksesta peräisin olevia lohia tulisi olla vaelluksella huomattavasti nykyistä enemmän. Lisäksi kalastajan tulisi voida tunnistaa saaliiksi otettava lohi yksiselitteisen merkin perusteella. Tutkimuslaitos suosittaa istukkaiden merkitsemisen aloittamista, jotta valikoivaan kalastukseen voidaan siirtyä pienin riskein. Istutuslohien merkitseminen esimerkiksi poikasten rasvaeväleikkauksella voisi aluksi olla koeluontoista. Samanaikaisesti tulisi pyrkiä parantamaan istutuspoikasten eloonjääntiä meressä. Lohen ajoverkkokalastuksen kielto Itämerellä ei heikennä valikoivan rannikkokalastuksen edellytyksiä.

Tulostettava versio