10.1.2006

Itämeren lohille lisääntymishäiriötä hidaskasvuisen silakan syömisestä?

M74-oireyhtymä on Itämeren lohien lisääntymishäiriö, jossa kaikki tai osa naaraan jälkeläisistä kuolee jo ruskuaispussivaiheessa. Sitä on tavattu Ruotsin ja Suomen kalanviljelylaitoksilla sellaisten lohien jälkeläisissä, jotka ovat olleet syönnösvaelluksella Itämeressä. FK Erkki Ikonen päättelee Helsingin yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessaan, että M74:stä kärsivät nimenomaan Itämeren pohjoisosissa syönnöstäneiden emolohien poikaset. Tulos yhdistää oireyhtymän silakkaan, lohen tärkeimpään ravintokalaan näillä alueilla.

Syönnösvaellukseksi sanotaan aikaa, jonka lohi viettää mereen tulonsa jälkeen kasvamassa Itämeren ulappa-alueilla. Ikonen tutki lohien vaelluksia ja havaitsi, että M74-emojen määrän kasvu Pohjanlahden lohikannoissa oli yhteydessä tiettyihin vuosiin, jolloin huomattava osa lohista teki syönnösvaelluksensa Selkämerellä ja Itämeren pohjoisosassa. Hän järkeili, että noiden alueiden silakkapainotteisella ravinnolla voi olla yhteys poikasten kuolleisuuden ensisijaiseen syyhyn, tiamiinin eli B1-vitamiinin puutteeseen. M74-lohiemojen mäti sisältää normaalia vähemmän tiamiinia.

Silakan ravinto on pohjoisilla alueilla köyhempää kuin eteläisellä Itämerellä: se koostuu vähäsuolaista vettä sietävistä pienikokoisista planktonlajeista. Lisäksi pohjoisessa silakan kasvu on hitaampaa, minkä vuoksi kalat ovat vanhempia ja ovat ehtineet kerätä elimistöönsä ympäristömyrkkyjä, kuten dioksiineja. Myös M74-emojen ympäristömyrkkypitoisuuden on todettu korreloivan poikaskuolleisuuden kanssa.

On mahdollista, että tiamiinin puutos aiheutuu ylipäätään köyhemmästä ravinnosta Itämeren pohjoisosissa. Tähän viittaisi myös karotenoidien vähyys M74-emojen mädissä. Silakoihin painottuneessa ravinnossa tiamiinin puute voi johtua myös siitä, että silakan tiaminaasi-entsyymi tuhoaa tiamiinia.

M74-oireyhtymää ei ole tavattu kalanviljelylaitosten keinorehuilla ruokittujen lohien jälkeläisissä. Myös Ruotsin länsirannikon jokien ja Tenojoen lohet, jotka ovat syönnöstäneet Atlantilla, ovat säästyneet oireyhtymältä. Luonnossa oireyhtymää on tavattu Pohjanlahden ja Suomenlahden joissa, mutta Itämeren pääaltaalla vain yhdessä Ruotsin joessa.

M74-oireyhtymälle on tyypillistä, että osa kutevista emoista tuottaa poikasia, jotka kuolevat oireyhtymään. Joinakin vuosina jopa 90 prosenttia lohiemoista kantaa oireyhtymää. Oireyhtymän voimakkuus vaihtelee niin, että joko kaikki poikaset kuolevat melko pian kuoriutumisen jälkeen tai, lievemmissä tapauksissa, oireet ilmenevät vasta myöhemmin ja vain osa poikasista kuolee. M74-nimi tulee vuosiluvusta, jolloin ilmiö ensimmäisen kerran havaittiin Ruotsissa ja m-kirjain ruotsin sanasta ”miljöbetingad”, sillä oireyhtymän arveltiin olevan ympäristöperäinen.

FK Erkki Ikosen väitöskirja “The role of feeding migration and diet of Atlantic salmon (Salmo salar L.) in yolk-sac-fry mortality (M74) in the Baltic Sea” tarkastetaan biotieteellisessä tiedekunnassa perjantaina 20.1.2006 klo 12. Väitöstilaisuus järjestetään Biokeskus 2:n luentosalissa 1041 (Viikinkaari 5).

Tulostettava versio