21.4.2008

Kuhakantojen monimuotoisuus tulisi ottaa huomioon kuhavesien hoidossa

Eri vesistöissä elävien kuhakantojemme välillä on merkittäviä perinnöllisiä eroja, jotka tulisi ottaa huomioon kuhaistutuksissa. Istutuskannan valinnalla voi olla merkitystä paitsi kuhakantojen monimuotoisuuden säilymisen, myös istutettujen poikasten menestymisen ja istutusten tuloksellisuuden kannalta. Erityisesti tulisi välttää kuhien siirtoja sisävesien ja rannikon välillä, ilmenee Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja Helsingin yliopiston kotieläintieteenlaitoksen tutkimuksesta.

Suomessa kuhaistutuksissa on hyvin yleisesti käytetty vieraista vesistöistä peräisin olevia kuhakantoja. Perinnöllisen monimuotoisuuden vaarantanut istutuskäytäntö on perustunut siihen, että kuhakantojen perinnölliset erot on tunnettu huonosti ja otaksuttu vähäisiksi. Kuhakantojen erilaistumiseen vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa niiden leviämishistoria, vaellukset ja istutukset sekä pienissä populaatioissa sukupolvesta toiseen siirtyvien geenien satunnainen vaihtelu. Paikallisiin oloihin sopeutumisen seurauksena kuhakantojen välillä voi olla merkittäviä eroja myös kasvussa, sukukypsyysiässä ja kudun ajoittumisessa, jotka vaikuttavat lisääntymismenestykseen.

Pitkään jatkuneiden siirtojen ja poikasistutusten vuoksi suuri osa Suomen alkuperäisistä kuhakannoista lienee sekoittunut, ja osa erityisesti sisävesien kannoista on saattanut hävitä kokonaankin. Tilanteen kartoittamiseksi RKTL ja Helsingin yliopiston kotieläintieteen laitos ovat käynnistäneet kaksivuotisen (2007–2008) yhteistyöhankkeen, jossa mikrosatelliitti-DNA:ssa esiintyvän muuntelun avulla tutkitaan kuhakantojemme geneettistä rakennetta ja viime vuosikymmenten laajojen istutusten siinä mahdollisesti aiheuttamia muutoksia. Kuhien DNA eristetään suomunäytteistä, joista osa on kymmeniäkin vuosia vanhoja.

Tutkimushankkeen ensimmäisessä, kantojen geneettistä rakennetta selvittävässä osuudessa tutkittiin kuuden eri järven (Averia, Lohjanjärvi, Painio, Vanajanselkä, Oulujärvi, Kemijärvi) ja kolmen eri rannikkoalueen (Västanfjärd, Taivassalo, Vanhankaupunginlahti) kuhakantojen alkuperäistä, ennen viime vuosikymmenten laajoja istutuksia esiintynyttä perinnöllistä muuntelua. Tutkimuksen toisessa vaiheessa tullaan selvittämään, miten vierailla kannoilla tehdyt istutukset heijastuvat Lohjanjärven, Vanajanselän ja Oulujärven kuhakantojen nykyiseen monimuotoisuuteen.

Tutkittujen kuhakantojen sisäinen ja myös niiden välinen muuntelu osoittautui huomattavan suureksi. Geneettisiin etäisyyksiin perustuvassa ryhmittelyssä rannikkoalueen kannat asettuivat omaksi tiiviiksi ryhmäkseen. Sisävesikannat muodostivat hajanaisemman ryhmän, jossa Oulujärven ja Kemijärven kannat erottuivat selkeimmin muista.

Kuhakantojemme jäljellä oleva perinnöllinen monimuotoisuus tulisi turvata käyttämällä istutuksissa kunkin vesistön ja alueen omaa kantaa olevia poikasia. Erityisen tärkeätä on pitää toisistaan erossa sisävesien ja laajoilta istutuksilta toistaiseksi säästyneen merialueen kannat.

Tulostettava versio