31.5.2002

Lohen kotiutusistutukset Kiiminkijokeen, Pyhäjokeen ja Kuivajokeen jatkuvat

Myös Simojoen alkuperäiskantaa tuetaan vielä istutuksin

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) jatkaa lohen kotiutusistutuksia Kiiminkijokeen, Pyhäjokeen ja Kuivajokeen. Lisäksi tehdään istutuksia Simojokeen joen alkuperäiskannan tukemiseksi. Istutukset kuuluvat Itämeren kansainvälisen kalastuskomission käynnistämään lohikantojen elvytysohjelmaan (Salmon Action Plan, SAP), jonka tavoitteena on palauttaa lohikannat näihin Perämeren entisiin lohijokiin.

Lisätietoja:
Tutkija Keijo Juntunen, puhelin 0205 751 872 tai 040 719 8909

Laitosjohtaja
Pentti Pasanen,
puhelin 0205 751 558 tai 0400 122 694

Tiedottaja Taija Pöntinen, puhelin 0205 751 353, taija.pontinen@rktl.fi
Informaatikko (julkaisut) Tuula Toivio, puhelin 0205 751 301, tuula.toivio@rktl.fi

Tänä vuonna lohenpoikasia istutetaan seuraavasti:

Jokipoikaset ovat vuoden vanhoja ja 6 - 10 cm:n mittaisia. Vaelluspoikaset ovat kaksivuotisia ja 14 - 17 cm:n mittaisia. Jokipoikaset viipyvät joessa 1 - 2 vuotta ennen lähtöään merivaellukselle, mutta vaelluspoikaset lähtevät kasvamaan Itämerelle heti istutuksen jälkeen. Osa poikasista on merkitty selkäevän tyveen kiinnitetyllä Carlin -merkillä, jotta niiden vaellusta, kasvua ja kalastusta voidaan myöhemmin tutkia.

Istutusten tavoitteet

RKTL on istuttanut lohenpoikasia Kiiminkijokeen vuodesta 1995, Pyhäjokeen vuodesta 1997 ja Kuivajokeen vuodesta 1998 lähtien. Yhteensä RKTL on istuttanut 1, 6 miljoonaa jokipoikasta ja 900 000 vaelluspoikasta.

Istutetut lohenpoikaset varttuvat aikuisiksi Itämeressä ja palaavat merivaellukselta istutusjokien suualueille ja jokiin. Jotkut palanneista lohista ovat onnistuneet kudussaan. Kiiminkijoesta ja Pyhäjoesta on tavattu vuosina 1999 - 2001 luonnossa syntyneitä lohenpoikasia. Kuivajoesta ensimmäinen luonnon lohenpoikanen löydettiin kesällä 2001. Myönteisistä merkeistä huolimatta näiden jokien lohikannat ovat vielä hyvin heikkoja, ja lohen kotiutuminen on vasta alkuvaiheessa.

Jokeen kehittyy luonnonlohikanta, kun riittävä määrä lohia pääsee palaamaan ja onnistuu kudussaan. Kotiuttamisen tavoitteena on, että istutuslohien jälkeläisistä kehittyisi jokeen kalakanta, joka säilyisi elossa oman luonnonlisääntymisensä varassa ilman jatkuvia tuki-istutuksia.

Istutusten tarve

SAP-ohjelman mukaisiin kotiutusjokiin eli Kiiminki-, Pyhä- ja Kuivajokeen istutetaan lohenpoikasia tänä vuonna lähes saman verran kuin viime vuonna. Kiiminki- ja Kuivajokeen istutetaan viimevuotista hiukan enemmän mutta Pyhäjokeen hieman vähemmän.

Istutustarve Simojoessa on vähentynyt, sillä luonnon poikastuotanto on RKTL:n tutkimusten mukaan elpynyt Simojoessa hyvin. Tornionjoella tuki-istutukset voidaan tämän kevään jälkeen lopettaa kokonaan, koska luonnonpoikastuotanto joessa on vahvistunut riittävästi.

Istutusten tarvetta ja poikasmäärien suuruutta arvioidaan näillä joilla vuosittain lohien kotiutumisen seurantatutkimusten tulosten perusteella.

Koska kotiutusjokien omat lohikannat ovat hävinneet, Kiiminkijoella käytetään Iijoen, Pyhäjoella Tornionjoen ja Kuivajoella Simojoen lohikantaa. Istutuspoikaset ovat RKTL:n viljelylaitoksiin tallennettujen emolohikantojen jälkeläisiä. Emokalojen ja poikasten kantapuhtaus ja korkea perinnöllinen laatu varmistetaan viljelyssä noudattavan sertifioidun ISO 9001 -laatujärjestelmän avulla.

Kestävä lohenkalastus avain kantojen elpymiseen

Lohen kotiutumisen avainasia on kalastuksen järjestäminen kestävästi niin, että lohen pääsy kutualueelle ja kudun onnistuminen olisi Kiiminkijoessa, Pyhäjoessa ja Kuivajoessa turvattu. Lohimäärät ja kutukannat näissä joissa pitäisi saada moninkertaisiksi viime vuosien tasosta. Pienessäkin lohijoessa tulisi vuosittain olla kudulla useita satoja lohia.

Valtaosa lohista kalastetaan meressä, jokisuussa ja joessa jo ennen kuin ne pääsevät lisääntymiskoskiinsa kudulle. Myös istutusmäärät ja joen vesimäärä lohien nousuaikana vaikuttavat kutukannan kokoon.

Tulostettava versio