11.12.2008

Lohikantojen perusaineenvaihduntanopeudessa ja loisalttiudessa eroja

Maantieteellisesti eriytyneiden lohikantojen perusaineenvaihduntanopeudessa ja alttiudessa Diplostomum-imumatoinfektiolle on eroja. Kalat, joilla on nopea perusaineenvaihdunta, myös kasvavat nopeammin. Joensuun yliopistossa tarkistettavan väitöskirjan mukaan loiskaihi taas saattaa aiheuttaa muutoksia lohikalojen energia-aineenvaihdunnassa.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija Eila Seppänen selvitti väitöskirjatyössään Saimaan, Nevan ja Tenon lohen perusaineenvaihdunta- ja kasvunopeuden, käyttäytymisen ja elinkierto-ominaisuuksien sekä imumatoloisen aiheuttaman kaihin voimakkuuden eroja. Tutkitut lohikannat edustavat samaa lajia, mutta eroavat toisistaan maantieteelliseltä alkuperältään ja aikuisiän elinympäristöltään (Saimaa: makeavesi, Neva: murtovesi, Teno: merivesi). Tutkimus vahvisti ajatuksen siitä, että maantieteellisesti eriytyneet lohikannat poikkeavat toisistaan geneettisesti ja ovat sopeutuneet erilaisiin ympäristöolosuhteisiin, mikä heijastuu kalojen fysiologiaan ja käyttäytymiseen.

Kantojen välillä oli eroja perusaineenvaihduntanopeudessa, jota mitattiin hapenkulutuksen avulla: suurin hapenkulutus heti kuoriutumisen jälkeen keväällä oli eteläisimmällä Nevan kannalla ja talvella pohjoisimmalla Tenon kannalla. Mittauksia tehtiin eri lämpötiloissa (2.7–13.9 ˚C). Tenon kannassa perusaineenvaihdunta nopeutui lämpötilan kasvaessa enemmän kuin Saimaan ja Nevan kannoissa. Sen vuoksi erot perusaineenvaihduntanopeudessa eri mittauskerroilla saattavat olla yhteydessä ennemminkin lämpötilaan kuin kalan elämänvaiheeseen.

Kantojen välillä oli eroa myös kasvussa. Kasvu- ja perusaineenvaihduntanopeuden välillä oli positiivinen riippuvuus: Nevan kanta kasvoi nopeimmin ja sen perusaineenvaihdunta oli nopeinta.

Vaelluspoikasilla korkeampi perusaineenvaihduntataso kuin jokipoikasilla

Tutkimuksessa selvitettiin smolttiutumisen eli vaellusvaiheen saavuttamisen aiheuttamia energiakustannuksia. Smolttiutumisen aikana lohen jokipoikanen muuttuu makeaan veteen sopeutuneesta kalasta suolaista vettä sietäväksi vaelluspoikaseksi eli smoltiksi. Ulkoisia smolttiutumisen merkkejä osoittaneilla yksilöillä perusaineenvaihdunta oli nopeampaa kuin ei-smolttiutuneilla. Lisäksi Tenon kannan vaelluspoikasten perusaineenvaihduntataso oli korkeampi kuin Saimaan ja Nevan kannoilla.

Tutkimus osoitti, että smolttiutuvien kalojen perusaineenvaihduntataso on ajallisesti pysyvä, sillä se säilyi samana syksystä myöhään kevääseen.

Loiskaihi voi vaikuttaa perusaineenvaihduntatasoon

Myös loiskaihista kärsivien kalojen määrässä ja kaihin voimakkuudessa oli eroa kantojen välillä. Saimaan kannalla oli eniten kaihisia yksilöitä ja korkeimmat kaihi-intensiteetit. Tulos tukee teoriaa siitä, että loinen infektoi tehokkaimmin paikallista kantaa.

Lohella perusaineenvaihduntanopeuden ja kaihin voimakkuuden välillä havaittiin positiivinen riippuvuus. Sen sijaan nieriällä Diplostomum-loisittujen yksilöiden perusaineenvaihdunta oli hidastunut, mikä viittaa siihen, että loisinfektio voi heikentää energia-aineenvaihdunnan tehokkuutta ja johtaa siten perusaineenvaihdunnan hidastumiseen.

Biologian alaan kuuluva väitöstutkimus tarkistetaan Joensuun yliopistossa lauantaina 13. joulukuuta.

Tulostettava versio