22.12.2008

Luonnonsuojelualueet ovat tärkeitä Suomen porotaloudelle

Kansallis- ja luonnonpuistot ovat luonnonsuojelumme ydin, ja porotaloudella on erityisoikeuksia käyttää myös näitä alueita porolaituminaan. Suojelualueilla on kaksi merkittävää vaikutusta alueen poronhoitoon: laidunalueet ja pedot.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Porontutkimus selvitti luonnonsuojelualueiden merkitystä ja käyttöä Suomen poronhoidossa. Keskeisiä kysymyksiä olivat, mikä on luonnonsuojelualueiden porolaidunten kunto, ja onko luonnonsuojelualueilla pystytty toteuttamaan tavoitteet suojella tunturi- ja metsäluontoa poronhoitoalueella niitä kuluttavilta vaikutuksilta muita alueita paremmin. Kyselytutkimuksessa oli mukana ne 26 paliskuntaa, joiden alueella on kansallis- ja luonnonpuistoja.

Poronhoitoalueesta on suojelualueita yli 22 prosenttia

Poronhoitoalueen pinta-alasta (122 936 km²) noin 10 prosenttia on varsinaisia valtion luonnonsuojelualueita, joihin sisältyvät kansallis- ja luonnonpuistot, soiden- ja lehtojensuojelu- sekä muut valtion luonnonsuojelualueet. Kun mukaan lasketaan myös erämaa-alueet (14 873 km²), suojeluaste poronhoitoalueella on jo yli 22 prosenttia.

Tutkimuksen mukaan lähes kaikki vastaajat (96 %) pitivät metsien suojelua tärkeänä poronhoidolle kansallis- ja luonnonpuistoissa ja olivat myös sitä mieltä, että poronhoito ei aiheuta ongelmia puistojen luonto- ja käyttöarvoille. Kansallis- ja luonnonpuistot soveltuivat tutkituissa paliskunnassa yleensä parhaiten talvilaitumiksi (39 %) ja kevätlaitumiksi (30 %). Yli puolet vastaajista kuitenkin ruokki porojaan heinällä ja säilörehulla puistoalueilla (yhteensä > 330 000 kg/vuosi).

Suurpedot pahin uhka poroille luonnonsuojelualueilla

Lähes kaikki vastaajat (92 %) pitivät petoja suurimpana haittana poroille luonnonsuojelualueilla. Paliskuntien mielestä luonnonsuojelualueilla karhu oli pahin (33 %) uhka poronhoidolle, seuraavina ahma (27 %), ilves (23 %), susi (13 %) ja maakotka (3 %). Eniten maasuurpetoja ja kotkareviirejä oli vuonna 2006 luonnonsuojelualueista Lemmenjoen ja Urho Kekkosen kansallispuistoissa. Ivalon paliskunnassa löydettiin vuosina 2001 - 2005 yhteensä 219 petojen tappamaa poroa. Suurin osa niistä (63%) paikannettiin UK-puiston ulkopuolelle, vain 16 % pienelle puistoalueelle. Lapin paliskunnassa löydettiin 626 petojen tappamaa poroa, suurin osa niistä (56 %) UK-puistosta. Kemin-Sompiossa löydettiin yhteensä 328 petojen tappamaa poroa, joista 29 % UK-puistosta.

Talvilaidunten suojelua tulisi tiukentaa

Tutkimuksessa selvitettiin myös talvilaidunten kuntoa ja porojen määrää Pohjois-Lapin kansallis- ja luonnonpuistoissa sekä niiden ulkopuolisilla alueilla laiduninventointien ja satelliittikuvien avulla. Tutkimusalueina olivat Kevon luonnonpuisto, Lemmenjoen kansallispuisto, Urho Kekkosen kansallispuisto, Sompion luonnonpuisto ja Maltion luonnonpuisto sekä osa Värriön luonnonpuistoa. Satelliittikuvatulkintojen perusteella jäkälä- ja luppolaitumia oli maapinta-alaan suhteutettuna selvästi enemmän ja lehti-, varpu- ja ruoholaitumia vähemmän puistoissa kuin niiden ulkopuolella. Tutkimusalueen paliskunnissa jäkälälaitumet olivat voimakkaasti kuluneet, ja talvilaitumille sopivat porotiheydet ylittyivät erityisesti Lemmenjoen kansallispuiston paliskunnissa. Kevon luonnonpuiston jäkäliköt olivat voimakkaimmin kuluneet eikä luppoa juuri esiintynyt. Jäkäläkankailla myös varpujen peittävyys oli merkitsevästi alhaisempi luonnonsuojelualueilla kuin ulkopuolella.

Kokonaisuudessaan Pohjois-Suomen kansallis- ja luonnonpuistojen talvilaidunten kunto oli hieman parempi kuin niiden ulkopuolisilla kuluneilla laidunalueilla. Suojelua tulisi todennäköisesti kuitenkin tiukentaa ja laidunnuspainetta paliskunnissa vähentää jäkälikköjen laajamittaisen ylilaidunnuksen takia.

Tulostettava versio