15.4.2009

Maankäytön vaikutuksia porolaidunten tilaan tutkittava monipuolisemmin

Jäkälälaitumet ovat suuressa osassa paliskuntia voimakkaasti kuluneita. Poronhoidon vaikutusten lisäksi eri maankäyttömuodot ovat heikentäneet ja pirstoneet talvilaitumia.

RKTL:n vetämä poronhoitoalueen pohjoisosan laiduninventointi toteutettiin 20 pohjoisimmassa paliskunnassa vuosina 2005–2008 yhteistyössä Joensuun ja Oulun yliopistojen maantieteen laitosten kanssa. Jäkälälaidunten kuntoa selvitettiin maastokoealueilla ja laitumet kartoitettiin satelliittikuvatulkintojen avulla. Lisäksi selvitettiin infrastruktuurin peitto- ja vaikutusalueiden laajuutta paliskunnissa. Inventoinnin tuloksia verrattiin aikaisempien laiduninventointien tuloksiin.

Suuressa osassa paliskuntia ja laidunalueita jäkälien biomassat jäkälälaitumilla jäivät alle 300 kg/ha. Kuluneimmat jäkälälaitumet sijaitsivat tunturialueilla sekä Länsi- ja Keski-Lapissa. Useimmissa paliskunnissa jäkälälaitumet olivat kuitenkin talvilaidunalueella paremmassa kunnossa kuin kesälaidunalueella. Hyväkuntoisia (jäkälää yli 1 000 kg/ha) tai kohtuullisessa kunnossa (jäkälää 500–1 000 kg/ha) olevia jäkälälaitumia oli edelleen niillä talvilaidunalueilla, joilla porot laiduntavat pääosin vain talvella ja jotka samalla sijaitsevat suojelualueilla eli metsätalouskäytön ja infrastruktuurin ulkopuolella olevilla alueilla. Jäkälämäärät ovat vähentyneet tutkituilla koealueilla useimmissa paliskunnissa 1990-luvun puolivälin jälkeen.

Metsätalouden pitkäaikaiset vaikutukset laitumiin näkyivät metsätalousalueen paliskunnissa, joissa luppolaidunalueet ovat vähentyneet ja talvilaitumet ovat voimakkaasti pirstoutuneet pääosin hakkuualueiden, taimikoiden ja nuorten metsien mosaiikeiksi. Laajimmat ja yhtenäisimmät varttuneiden ja vanhojen metsien talvilaidunalueet sijaitsevat nykyisin suojelualueilla. Myös infrastruktuuriin liittyvien rakenteiden vähittäinen lisääntyminen porolaitumilla on voimistanut talvilaidunalueiden pirstoutumista. Yhteensä 11 paliskunnassa infrastruktuurin peitto- ja vaikutusalueet kattoivat 5–27 prosenttia paliskuntien maa-alasta.

Jäkälälaidunten tilan parantamiseksi tulisi poromäärien säätelyn ohella kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota toimivien laidunkiertojärjestelmien kehittämiseen ja toteuttamiseen paliskunnissa. Koska metsätalouden ja infrastruktuurin vaikutukset heikentävät talvilaidunten tilaa ja käytettävyyttä, tulisi metsätalouden toiminnassa ja infrastruktuurin laajentamisessa huomioida poronhoito entistä paremmin erityisesti poronhoitoalueen pohjoisosassa. Porotiheyksien ja laidunten käyttötavan lisäksi muun maankäytön vaikutuksia jäkälälaidunten kuntoon ja talvilaidunten tilaan on syytä tutkia aikaisempaa laajemmin. Porolaidunympäristön tilan seurantaa tulisi myös kehittää aikaisempaa monipuolisemmaksi laajentamalla yhteistyötä ja yhdistämällä resursseja eri tutkimuslaitosten välillä.

Julkaisu:
Poronhoitoalueen pohjoisosan talvilaitumet vuosina 2005–2008: laidunten tilan muutokset 1990-luvun puolivälin jälkeen

Tulostettava versio