1.12.2010

Meriharjus, järvilohi ja Saimaan nieriä sukupuuton partaalla – meritaimenella kohta sama kohtalo

Uudessa Suomen eliölajien uhanalaisuusarviossa on luokiteltu uhanalaisiksi 12, silmälläpidettäviksi 6 ja puutteellisesti tunnetuiksi 10 kalalajia tai muotoa. Luokitusta varten arvioitiin 73 alkuperäiseen kalastoomme kuuluvaa kalalajia tai niiden ekologista muotoa. Hävinneitä lajeja on kaksi ja elinvoimaisia 43.

Arvioinnissa hyödynnettiin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) maanlaajuista asiantuntijaverkostoa ja pitkäaikaisia sekä monimuotoisia aineistoja talouskaloista. RKTL osallistui myös nisäkkäiden ja lintujen uhanalaisuuden arviointiin.

Edelliseen, vuoden 2000 arvioon verrattuna uhanalaisuusarviota lievennettiin rantanuoliaisen, toutaimen, vimman ja merilohen osalta. Sen sijaan meritaimenen ja meriharjuksen häviämisuhan katsottiin kasvaneen korkeimpaan luokkaan. Myös järvilohi ja Saimaan nieriä ovat äärimmäisen uhanalaisia. Vaellussiika ja napapiirin eteläpuoliset, taimenen sisävesikannat sekä ankerias luokiteltiin uusina erittäin uhanalaisiksi. Karisiika arvioitiin vaarantuneeksi, sillä sen kutuaikaiset saaliit merialueella ovat jatkuvasti pienentyneet runsaista istutuksista huolimatta ja lisääntyminen on viime aikoina ollut vähäistä. Uhanalaiset kalalajit kuuluvat, ankeriasta ja rantanuoliaista lukuun ottamatta, lohikalojen heimoon, ja useimmat niistä ovat jokikutuisia vaelluskaloja.

Arviointityössä käytettiin osin lajitasoa pienempiä yksiköitä, koska käytännön suojelutyö kohdistuu usein lajien eri muotoihin, joiden elinympäristöt, uhkatekijät ja uhanalaisuusasteet ovat usein hyvin erilaiset. Arvioinnissa käytettiin kansainvälistä (IUCN) uhanalaisuusluokitusta ja -kriteereitä. Kalojen suoran havainnoinnin vaikeus, kalakantojen vuosittainen vaihtelu, vaellukset ja kalanistutukset tekevät uhanalaisuuden arvioinnista haasteellisen.

Uhanalaisten kalojen tilan parantamiseksi tulee jatkaa ponnisteluja ja kehittää elvytystyötä. Näistä keskeisimpiä ovat vaellusesteiden poistaminen, kalastuksen ohjaus sekä kutupaikkojen kunnostus ja vedenlaadun parantaminen.

Suomen Punaisen kirjan kalat 2010

Hävinneet	sinisampi, monni	2
Äärimmäisen uhanalaiset/UH	järvilohi, Saimaan nieriä, meritaimen, harjuksen merikannat	4
Erittäin uhanalaiset/UH	vaellussiika, Etelä-Suomen sisävesitaimen, ankerias	3
Vaarantuneet/UH	Itämeren lohi, Jäämeren lohi, rantanuoliainen, planktonsiika, karisiika	5
Silmälläpidettävä	toutain, järvisiika, nahkiainen, pohjoinen sisävesitaimen, Etelä-Suomen harjus, Lapin nieriä	6
Puutteellisesti tunnetut	nokkakala, seitsenruototokko, imukala, elaska, isosimppu, miekkasärki, teisti, piikkikampela, vaskikala, piikkisimppu	10

Suurpedoista ahma äärimmäisen uhanalainen

Maasuurpetojen ei enää katsota saavan kannan täydennystä Ruotsista, Norjasta ja Venäjältä. Tämän vuoksi ahman, ilveksen ja karhun uhanalaisuusluokka huononi, vaikka niiden yksilömäärät ovat kasvaneet. Aiemmin silmälläpidettävät ilves ja karhu ovat nyt vaarantuneita ja aiemmin erittäin uhanalainen ahma kuuluu nyt äärimmäisen uhanalaisiin.

Metsäjäniskannat ovat maan eteläpuoliskossa puolittuneet 1990-luvulla. Metsäjänis arvioitiin nyt silmälläpidettäväksi. Pääsyynä pidetään lumisen kauden lyhentymistä. Sulanmaan aikana valkoiset metsäjänikset ovat alttiimpia petojen saalistukselle ja lumen puute voi vaikeuttaa jänisten yöpymistä lumisuojassa.

Riistalinnuista neljä sorsalajia uhanalaisia

Suomen 248 lintulajista arvioitiin 59 uhanalaisiksi. Kaikista lajeista 26 kuuluu riistalajeihin. Niistä heinätavi, jouhisorsa, punasotka ja tukkasotka luokiteltiin vaarantuneiksi voimakkaasti vähentyneiden pesimäkantojen takia. Silmälläpidettäviä lajeja ovat haahka, tukkakoskelo, isokoskelo, metsähanhi, riekko, teeri ja metso. Myös niiden kannat ovat vähentyneet, mutta eivät niin paljon, että ne luokiteltaisiin uhanalaisiksi. Kahta lajia, kanadanhanhea ja fasaania, pidettiin arviointiin sopimattomana, koska ne eivät kuulu alkuperäiseen lajistoomme.

Edellisessä kymmenen vuoden takaisessa uhanalaisarvioinnissa yksikään riistalintulaji ei ollut uhanalainen. Silmälläpidettäviä olivat silloin metsähanhi, teeri ja metso sekä lisäksi peltopyy, joka nyt luokiteltiin elinvoimaiseksi. Metsähanhen kohdalla arviointia vaikeutti pesimäkantojamme koskevan tiedon vähyys. Teeren ja metson kohdalla lintutyöryhmä halusi jatkaa silmällä pitoa, koska lajien kannat ovat aiemmin vähentyneet voimakkaasti. Kymmenen vuotta sitten elinvoimaisen riekon tilanne on nyt huolestuttava etenkin levinneisyysalueen eteläosissa.

Lisätietoja RKTL:n verkkosivuilla: kalat riistaeläimet
Lisätietoja uhanalaisuusarvioinnista Suomen ympäristökeskuksen sivuilla

Tulostettava versio