26.11.2009

Meritaimenen luonnonkannat edelleen vaarassa – vain Ingarskilanjoessa toipumisen merkkejä

Viime vuonna jokien suuret virtaamat helpottivat meritaimenen emokalojen nousua. Luonnonkudusta syntyneitä poikasia saatiin tänä syksynä sähkökalastuksissa useista rannikkojoista enemmän kuin edellisinä vuosina, mutta yleensä poikasia oli kuitenkin vain alle viidesosa arvioidusta täydestä tuotannosta.

Suomen rannikon alkujaan noin kuudestakymmenestä meritaimenjoesta luontainen meritaimenkanta on jäljellä enää alle kymmenessä jokivesistössä. Ilman tehokkaita hoitotoimia nykyisten luonnonkantojen häviämisriski on erittäin suuri.

Suomenlahden rannikolla alkuperäiseksi arvioitu meritaimenen luonnonkanta on jäljellä kuudessa joessa, ja kaikkien niiden tila on uhanalainen tai kriittinen. Myönteisintä kehitys on ollut Ingarskilanjoessa, jonka taimenkantaa tuetaan istutuksin. Syksyn 2009 sähkökoekalastuksissa kesänvanhoja luonnonpoikasia tavattiin edellisvuosia runsaammin kaikista seurantakoskista.

Selkämeren alueella meritaimenen luonnonkanta on jäljellä vain Isojoessa, jossa sitä tuetaan vuosittain poikasistutuksilla. Taimenen poikasia on ollut Isojoessa huolestuttavan vähän. Syksyllä 2009 kesänvanhoja luonnonpoikasia oli koealoilla enemmän kuin edellisvuonna. Luonnonkannan häviämisriski on kuitenkin edelleen suuri, jollei luonnonpoikastuotantoa saada nykyisestä olennaisesti lisätyksi.

Perämeren eteläosaan laskevassa Lestijoessa meritaimenen luonnonlisääntyminen on satunnaista ja taimenkannan tila on kriittinen. Joen taimenkantaa tuetaan istutuksin. Viime vuosina taimenen kesänvanhoja luonnonpoikasia on löytynyt pieniä määriä muutamista alaosan koskista.

Tornionjoen meritaimenkannat ovat uhanalaisia ja sivujokien taimenkantoja on tuettu vuosittain joki- ja vaelluspoikasistutuksin. Sivujokien luonnonpoikastiheydet olivat kasvussa vuoteen 2003 saakka, mutta sen jälkeen myönteinen kehitys on taittunut. Syksyllä 2009 kesänvanhoja luonnonpoikasia oli kaikilla koekalastetuilla sivujoilla enemmän kuin edellisvuonna. Aiemmista vuosista poiketen luonnonlisääntymistä havaittiin kaikissa koekalastetuissa sivujoissa.

Vähäistä luonnonlisääntymistä on myös eräissä muissa joissa, missä kannat ovat todennäköisesti sekoittuneita tai siirrettyjä.

Ilman tehokkaita hoitotoimia meritaimen voi hävitä

Meritaimenkantojen tilaan vaikuttavat sekä luonnonolosuhteiden vaihtelu että ihmistoiminnan aiheuttamat muutokset joessa ja meressä. Meritaimenkantojen säilymiselle vaikein ongelma on vaelluspoikasten suuri kuolevuus meressä ensimmäisen merivuoden aikana. Suurin osa kuolevuudesta johtuu luonnonolojen vaihtelusta, mutta henkiinjääneitä taimenia karsii lisäksi myös liiallinen kalastus. Useimpien meritaimenjokien tilaa voidaan parantaa muun muassa vesiensuojelutoimilla, kunnostuksilla ja kalaportailla.

Vuosittain mereen tulevista vaelluspoikasista pääosa on peräisin istutuksista. Suurin osa saaliiksi saaduista meritaimenista tarttuu alamittaisina tiheisiin siika- ja kuhaverkkoihin. Vain hyvin harvat naaraat pääsevät palaamaan merestä kudulle kotijokeensa. Luonnonkantojen tila on erittäin epävakaa ja niiden häviämisuhka suuri, ellei nykyistä kalastuksesta johtuvaa kuolevuutta pystytä vähentämään.

Luonnossa syntyneiden kesänvanhojen taimenenpoikasten määrät Isojoen ja Tornionjoen sivujoen Pakajoen koealoilla (Isojoki 1995–2009, Pakajoki 1990–2009).

Lisätietoja:
http://www.rktl.fi/kala/kalavarat/itameren_lohi_taimen/meritaimenkantojen_tila.html

Tulostettava versio