10.12.2007

Meritaimenen luonnonkantojen säilyminen epävarmaa

- suojelutoimenpiteissä otettava huomioon koko elämänkierto

Suomen Itämeren puoleisessa jokivesistössä on jäljellä alle kymmenen luonnonvaraista meritaimenkantaa, ilmenee Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen meritaimenen seurantatutkimuksista, jotka toteutetaan vuosittain sähkökoekalustuksin. Ilman tehokkaita hoitotoimia meritaimenkantojen häviämisriski on erittäin suuri. Hiukan lohtua tämän vuoden tilanteeseen toivat sateista johtuneet runsaat virtaamat, jotka helpottivat emokalojen nousua jokiin. Kookkaista kutukaloista on syksyn aikana tehty havaintoja useissa Suomenlahden rannikkojoissa.

Suomenlahden alueella alkuperäiseksi arvioitu meritaimenen luonnonkanta on jäljellä kuudessa joessa, ja kaikkien niiden tila on uhanalainen tai kriittinen.

Selkämeren rannikolla meritaimenen luonnonkanta on jäljellä vain Isojoessa, jossa sitä tuetaan vuosittain poikasistutuksilla. Taimenen poikastiheydet ovat olleet Isojoessa viime vuosina huolestuttavan alhaisia. Syksyllä 2007 kesänvanhoja luonnonpoikasia oli koealoilla hieman edellisvuotta enemmän. Luonnonkannan häviämisriski on hyvin suuri, jos poikastuotantoa ei saada käännetyksi nousuun.

Perämeren eteläosaan laskevassa Lestijoessa taimenen luonnonlisääntyminen on satunnaista ja taimenkannan säilyminen on nykyisellään hyvin epävarmaa. Joen taimenkantaa tuetaan istutuksin. Viime vuosina taimenen kesänvanhoja luonnonpoikasia on löytynyt pieniä määriä vain muutamista alaosan koskista.

Tornionjoen meritaimenkannat ovat uhanalaisia ja sivujokien taimenkantoja on tuettu vuosittain joki- ja vaelluspoikasistutuksin. Sivujokien luonnonpoikastiheydet olivat kasvussa vuoteen 2003 saakka, mutta viime vuosien tuloksien perusteella myönteinen kehitys on taittunut. Syksyllä 2007 kesänvanhoja luonnonpoikasia oli Pakajoessa ja Äkäsjoessa kahta edellisvuotta enemmän, mutta muissa sivujoissa tiheydet pysyivät erittäin alhaisella tasolla. Osassa sivujokia luonnonlisääntymistä ei tapahdu joka vuosi.

Vähäistä luonnonlisääntymistä on myös eräissä muissa joissa, missä kannat ovat todennäköisesti sekoittuneita tai siirrettyjä.

Ilman tehokkaita hoitotoimia meritaimen voi hävitä

Suurin uhka meritaimenen luonnonkannoille on kalastus meressä, erityisesti Pohjanlahdella. Naaraat saavuttavat sukukypsyyskoon (60–65 cm) yleensä vasta kolmen merivuoden jälkeen. Vain erittäin harvat naaraat pääsevät palaamaan merestä kudulle kotijokeensa, koska suurin osa taimenista pyydetään jo ensimmäisen merivuoden aikana. Luonnonkantojen tila on erittäin epävakaa ja niiden häviämisuhka on suuri, ellei nykyistä kalastuskuolevuutta meressä alenneta kalastuksen säätelytoimia tehostamalla, kuten meritaimenen alamittaa ja verkkojen silmäkokoa kasvattamalla. Jokialueella meritaimenkantojen tilaa parantavat muun muassa kunnostukset, kalaportaat ja vesiensuojelutoimet, mutta nämäkin toimenpiteet valuvat hukkaan ilman kalastuksen tehokkaampaa säätelyä.

Luonnossa syntyneiden kesänvanhojen taimenenpoikasten määrät Isojoen ja Tornionjoen sivujoen Pakajoen koealoilla (Isojoki 1995–2007, Pakajoki 1990–2007).

Tarkempaa tietoa meritaimenkantojen tilasta

Tulostettava versio