8.12.2008

Meritaimenen luonnonkantojen tila edelleen huolestuttava

Suomen Itämeren puoleisessa jokivesistössä on jäljellä alle kymmenen luonnonvaraista meritaimenkantaa. Ilman tehokkaita hoitotoimia meritaimenkantojen häviämisriski on erittäin suuri.

Vuonna 2008 meritaimenen alamitta nostettiin 50 senttimetriin, mikä lisännee lähivuosina jokiin nousevia emokalamääriä. Viime ja tänä syksynä jokien suuret virtaamat ovat helpottaneet emokalojen nousua, ja kutukaloista on saatu syksyn aikana havaintoja useista rannikkojoista.

Suomenlahden alueella alkuperäiseksi arvioitu meritaimenen luonnonkanta on jäljellä kuudessa joessa, ja kaikkien niiden tila on uhanalainen tai kriittinen. Myönteisintä kehitys on ollut Ingarskilanjoessa, missä kesänvanhoja poikasia tavattiin syksyn 2008 sähkökoekalastuksissa kaikista seurantakoskista.

Selkämeren rannikolla meritaimenen luonnonkanta on jäljellä vain Isojoessa, jossa sitä tuetaan vuosittain poikasistutuksilla. Taimenen poikastiheydet ovat olleet Isojoessa viime vuosina huolestuttavan alhaisia. Syksyllä 2008 kesänvanhoja luonnonpoikasia oli koealoilla selvästi edellisvuotta enemmän. Luonnonkannan häviämisriski on kuitenkin edelleen suuri, jollei poikastuotantoa voida nykyisestä olennaisesti lisätä.

Perämeren eteläosaan laskevassa Lestijoessa meritaimenen lisääntyminen luonnossa on satunnaista ja taimenkannan säilyminen on nykyisellään erittäin epävarmaa. Joen taimenkantaa tuetaan istutuksin. Viime vuosina taimenen kesänvanhoja luonnonpoikasia on löytynyt pieniä määriä muutamista alaosan koskista.

Tornionjoen meritaimenkannat ovat uhanalaisia ja sivujokien taimenkantoja on tuettu vuosittain joki- ja vaelluspoikasistutuksin. Sivujokien luonnonpoikastiheydet olivat kasvussa vuoteen 2003 saakka, mutta sen jälkeen myönteinen kehitys on taittunut. Syksyllä 2008 kesänvanhojen luonnonpoikasten tiheydet olivat kaikilla koekalastetuilla sivujoilla alhaisempia kuin edellisinä vuosina. Osassa sivujokia meritaimen ei lisäänny luontaisesti joka vuosi.

Vähäistä meritaimenen luontaista lisääntymistä tapahtuu myös eräissä muissa joissa, missä kannat ovat todennäköisesti sekoittuneita tai siirrettyjä. Tiedot ilmenevät Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tekemästä vuosittaisesta seurantatutkimuksesta.

Ilman tehokkaita hoitotoimia meritaimen voi hävitä

Meritaimenkantojen tilaan vaikuttavat sekä luonnonolosuhteiden vaihtelu että ihmistoiminnan aiheuttamat muutokset joessa ja meressä. Useimpien meritaimenjokien tilaa voidaan parantaa muun muassa vesiensuojelutoimilla, kunnostuksilla ja kalaportailla. Meritaimenkantojen säilymiselle vaikein ongelma on vaelluspoikasten suuri kuolevuus meressä ensimmäisen merivuoden aikana. Osa kuolevuudesta johtuu luonnonolojen vaihtelusta, mutta henkiinjääneitä taimenia karsii lisäksi liiallinen kalastus.

Vuosittain mereen tulevista vaelluspoikasista pääosa on istutusperäisiä, ja enin osa meritaimensaaliista saadaan mereltä virkistyskalastuksessa. Suurin osa saaliiksi saaduista meritaimenista tarttuu alamittaisina tiheisiin siika- ja kuhaverkkoihin. Tästä johtuen vain hyvin harvat naaraat pääsevät palaamaan merestä kudulle kotijokeensa. Luonnonkantojen tila on erittäin epävakaa ja niiden häviämisuhka suuri, ellei nykyistä kalastuskuolevuutta meressä pystytä alentamaan kalastuksen säätelytoimia tehostamalla. Tällaisia toimia olisivat esimerkiksi verkkojen silmäkoon suurentaminen sekä ajalliset ja alueelliset pyyntirajoitukset.

Tarkempaa tietoa meritaimenkantojen tilasta RKTL:n verkkosivuilla

Luonnossa syntyneiden kesänvanhojen taimenen poikasten määrät Isojoen ja Tornionjoen sivujoen Pakajoen koealoilla (Isojoki 1995–2008, Pakajoki 1990–2008).

Tulostettava versio