11.1.2007

Porolaidunten tilan heikkenemiseen useita syitä

- poronhoidon lisäksi myös muut maankäyttötavat vaikuttavat laidunten kulumiseen ja käyttöarvoon

Porojen laidunnuksen merkitys jäkäliköiden kunnon heikentymiseen on kiistaton, mutta porolaitumiin kohdistuu myös monia muita kulutuspaineita ja häiriötekijöitä eri maan-käyttömuotojen kautta. Suojelualueiden ulkopuoliset vanhojen metsien luppo- ja jäkäläalueet ovat tutkittujen paliskuntien alueilla merkittävästi pienentyneet ja pirstoutuneet metsätalouden vaikutuksesta ja korvautuneet hakkuualueilla, taimikoilla ja nuorilla metsillä. Laidunten pirstoutumista ovat lisänneet myös tiestön, reitistöjen, asutuksen, lomarakentamisen, kaivostoiminnan yms. laajeneminen paliskuntien alueilla, vaikka toisaalta esimerkiksi tiestön kehittyminen helpottaa samalla myös porotaloutta, ilmenee Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen selvityksestä.

Paliskuntien talvi- ja kesälaidunalueiden väliset erot osoittivat, että jäkälälaidunten pitäminen poronhoidon kannalta hyväkuntoisina edellyttäisi paliskunnilta toimivan laidunkiertojärjestelmän, jossa talvilaidunalueita laidunnetaan kestävällä poromäärällä vain talvella. Toimivaa laidunkiertoa ei voida kuitenkaan toteuttaa huomioimatta muiden maankäyttömuotojen vaikutuksia porolaidunten käytettävyyteen ja tilaan.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos tutki vuosina 2005–2006 uudella inventointimenetelmällä seitsemän Keski-Lapin paliskunnan porolaitumet. Viimeisen kymmenen vuoden aikana jäkälälaidunten kunto on heikentynyt neljässä ja pysynyt ennallaan kolmessa paliskunnassa. Eniten jäkälää oli Kemin-Sompion ja Pohjois-Sallan jäkälälaitumilla, vähiten Oraniemen jäkälälaitumilla. Muonion, Sattasniemen ja Pohjois-Sallan paliskunnissa jäkäliköiden kunto oli pysynyt ennallaan, mutta muissa paliskunnissa heikentynyt. Jäkälämäärät olivat lähes kaikissa paliskunnissa selvästi suuremmat talvi- kuin kesälaidunalueella, mikä näkyi parhaiten Kemin-Sompion, Pohjois-Sallan ja Kyrön paliskuntien laidunkiertoaidoilla erotettujen laidunalueiden välillä. Erityisesti Kemin-Sompion porolaidunten jäkälämäärät olivat talvilaidunalueella selvästi suuremmat kuin kesälaidunalueella ja jäkäliköt hyvin uudistuvia. Suurimmassa osassa paliskuntia ja laidunalueita jäkäliköt olivat kuitenkin voimakkaasti kuluneita.

RKTL:n porontutkimus on kehittänyt yhteistyössä Joensuun ja Oulun yliopistojen maantieteen laitosten kanssa porolaidunten inventointimenetelmiä siten, että porolaidunten tilaa voidaan arvioida ja seurata jatkossa entistä tarkemmin ja monipuolisemmin. Inventoinnin tuloksia voidaan myös hyödyntää aikaisempaa paremmin selvitettäessä poronhoitoympäristön ja poronhoidon muutoksia sekä laidunvarojen ja poronhoidon välisiä vuorovaikutusmekanismeja. Porolaidunten tilan seurannan ohella tulokset voivat myös edistää luonnonvarojen käytön suunnittelua ja ohjausta ekologisesti kestävämmäksi niin poronhoidon kuin muidenkin maankäyttömuotojen osalta.

Lisätietoa julkaisussa: Porolaidunten inventoinnin kehittäminen – Keski-Lapin paliskuntien laiduninventointi vuosina 2005–2006, Kala- ja riistaraportteja nro 397. Julkaisu on luettavissa osoitteessa http://www.rktl.fi/?view=publications&id=5621.

Tulostettava versio