Poronlihan laatu ja poronhoito esillä poro- ja peura-asiantuntijoiden kokouksessa

Ruotsissa ollaan edelläkävijöitä tutkittaessa poronlihan laatua. Tohtori Eva Wiklund Uppsalan yliopistosta esitteli tutkimustaan, jossa käytettiin laadun mittausmenetelmää EUROPia. Menetelmässä luokitellaan poron ruho painon mukaan: paras, normaali ja huono. Laiha (huono) poro painaa alle 20 kg. Lihan laatu ja laatuun vaikuttavat tekijät kartoitetaan. Laatu ja laadun mittaaminen koostuvat monesta tekijästä. Tutkimuksessa poron ruho on jaettu kaupallisesti merkittäviin osiin ja osat tutkitaan erilaisilla laatutekijöillä. Yksi tärkeimmistä mittareista on lihan PH-arvo. Poron kunnolla on ratkaiseva merkitys lihan laadulle. Hyväkuntoinen poro on energinen, kestää hyvin erilaisia rasitustilanteita. Terveen hyväkuntoisen poron liha on PH-arvoltaan matala. Eva Wiklund on myös verrannut poronlihaa saksanhirven lihan laatuun. Saksanhirvi on merkittävästi rasvaisempaa ja PH-arvoltaan korkeampaa.

Konferenssissa syntyi laajaa ja monipuolista keskustelua Venäjän poronhoidosta ja porotaloudesta. Poronhoidossa eletään Venäjällä muutosvaihetta. Eletään perinteiden ja modernin elämänmenon sopeuttamisvaihetta. Porojen määrä on lähes koko Venäjän alueella vähentynyt merkittävästi, villipeurojen määrä sen sijaan on lisääntynyt. Villipeurakannan määrän selvittämiseksi on tehty lentolaskentoja, mutta niiden tulokset eivät ole luotettavia. Esimerkiksi Taymyrin niemimaalla arvioitiin aiemmin olevan noin miljoona peuraa, lentolaskennan tulosten perusteella 220000 yksilöä. Laskentoja tehtiin vuosina 2000 - 2002. Monin paikoin villipeurat ovat porotaloudelle suurempi ongelma kuin pedot. Villipeurat häiritsevät poronhoitoa ja villiinnyttävät poroja. Huomattava määrä poroja karkaa villipeurojen mukaan. Näiden erillään pitämiseksi ei ole juurikaan tehty mitään. Joillakin alueilla on rakennettu aitauksia. Suomessa porojen ja peurojen sekoittuminen on estetty aitauksilla. Huonoimmin poronhoidolla on mennyt niillä alueilla, joilla poronhoidolla ei ole kovin pitkiä perinteitä, vaan metsästys on ollut toimeentulon pääsiallinen lähde.

Joillakin Venäjän poronhoitoalueilla on poronhoitoa voitu elvyttää, koska taloudellista tukea on saatu muun muassa öljy- ja kaasuteollisuudelta. Villipeuraongelma on viime vuosina vähentynyt, mutta tutkimustietoa villipeurojen liikkumisesta ja määristä tarvittaisiin.

Fennoskandiassa on poroja noin 650000 yksilöä. Suomessa oli poronhoitovuonna 2002/2003 eloporomäärä 195 400. suurin sallittu eloporomäärä tällä kymmenvuotiskaudella Suomessa on 203700. Se on yli 25 00 yksilöä vähemmän kuin edellisellä vastaavalla kaudella. Teurasmäärä on 106100 poroa, teuraista yli 70 % on keväällä syntyneitä poroja. Poronomistajia Suomessa on yli 5300 henkilöä. Määrä on vähentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana parilla tuhannella. suomessa, toisin kuin Venäjällä, Ruotsissa tai Norjassa myös muut kansalaiset kuin saamelaiset saavat omistaa poroja.

Tulostettava versio