Porotalouden mahdollisuudet ja uhat selvitettiin yhteishankkeessa

Porotalous on viime vuosina kärsinyt markkinavoimien ja yhteiskunnallisten muutosten puristuksessa, ja sen kannattavuus on ollut heikko. Ala on maan pohjoisosassa merkittävä työllistäjä. Elintarviketalouden lisäksi se on tärkeä sidostoimiala matkailulle ja maataloudelle.

MTT:n, RKTL:n ja Lapin yliopiston yhteistyössä toteuttamassa ja MMM:n rahoittamassa Porotalouden taloudelliset menetystekijät -tutkimuksessa on keskitytty poronlihan markkinoiden, tuotannon kannattavuuden sekä porotilojen rakennemuutoksen tarkasteluun poronlihan tuotantoketjussa. Hankkeen tavoitteena on ollut tuottaa tietoa porotalouden taloudellisesta toimintaympäristöstä ja kehitysnäkymistä. Teemaa tarkasteltiin useista eri näkökulmista.

Porotalouden keskeisinä kipupisteinä voidaan pitää porotalousyritysten heikkoa kannattavuutta, liian suurta poromäärää laidunten pinta-alaan nähden sekä tarjontaketjun heikkoutta ja tehottomuutta. Hankkeen loppuraportti julkaistaan 24.4.2008 ja keskeisiä tuloksia esitellään poropäivillä Kaamasessa 24. - 25.4.2008.

Poronlihasta ja laitumista pulaa

Alan suuri vahvuus on itse päätuote, poronliha. Se on haluttu ja melko pitkälle tuotteistettu erikoiselintarvike, jolla olisi enemmän kysyntää kuin tällä hetkellä on tarjontaa.

Poro on lihanjalostusyrityksille haastava raaka-aine. Niukkaa pororaaka-ainetta hyödyntäessään yritykset pyrkivät erikoistumaan tiettyihin tuotteisiin, tuoteryhmiin tai pakkauskokoihin.
– Viime vuosina markkinoille nousseiden poronlihatuotteiden suosio perustuu kuluttajien vaihtelunhaluun ja myönteiseen mielikuvaan poronlihasta. Positiivisista markkinaedellytyksistä huolimatta jalostajien kiinnostus uusien tuotteiden kehittämiseen saattaa hiipua, jos raaka-aineen saatavuus on huono tai hinta liian korkea, kertoo RKTL:n tutkija Kaija Saarni.

Yksi poronlihantuotantoa rajoittava tekijä on laidunpinta-ala. Porojen talvilaidunten kunto on huonontunut selvästi koko poronhoitoalueella. Ennen tärkeät luppolaitumet ovat vähentyneet, ja porojen saatavilla on paliskunnissa nykyään vähän tai ei lainkaan luppoa.
– Talvilaidunten nykyinen tila ja jatkuva muutos huonompaan suuntaan koko poronhoitoalueella viittaavat siihen, että nykyisen poromäärän ylläpito ei ole enää mahdollista pelkästään luontaisen talviravinnon varassa, kertoo erikoistutkija Mauri Nieminen RKTL:sta.

Talvilaidunten vähenemisen ja kulumisen myötä porojen talvinen lisäruokinta on lisääntynyt koko poronhoitoalueella. Porojen lisäruokinnasta on tullut varsinkin poronhoitoalueen etelä- ja keskiosissa suuri kustannustekijä.

Sopimustuotanto parantaisi kannattavuutta ja lihan laatua

Porotilat tekevät keskenään paljon yhteistyötä, mutta porotilojen, teurastamojen, ja vähittäiskauppojen välinen yhteistyö on vähäistä.

Sopimustuotanto poronlihan ostajien kanssa on lyhytjänteistä: yli 90 prosenttia tuotantosopimuksista tehdään vain vuodeksi kerrallaan. Osa poromiehistä näkee, että paliskunta on liian jäykkä organisaatio markkinoimaan lihaa. Laatulisien ja yleensä sopimuslisien puute on yksi merkittävä syy, miksi poronomistajat eivät ole kiinnostuneet sopimusten allekirjoittamiseen.

Erityiseksi ongelmaksi poronlihamarkkinoilla osoittautui hinnoittelu ja epäsymmetrinen informaatio.
– Muutamalla poronlihan jatkojalostusyrityksellä on informaatioetu. Nämä yritykset antavat poronlihamarkkinoille hintasignaalin, jota muut yritykset seuraavat, selittää MTT:n tutkija Jussi Tuomisto.

Porotalouden kannattavuuskirjanpidon ja ennustetulosten mukaan yritysten keskimääräinen kannattavuus on tuotantokustannusten nousun myötä heikentynyt ja alueelliset kannattavuuserot voimistuneet.

– Porotalousyrityksistä kuitenkin 16 prosenttia saavuttaa asetetun kannattavuustavoitteen, joten positiivista nostettakin alalta löytyy, täsmentää MTT:n tutkija Jukka Tauriainen.

Poronhoitoon tarvittaisiin lisää nuoria

Poroelinkeinon tulevaisuuden ja jatkuvuuden kannalta ammattia harjoittavien poronhoitajien keski-ikä on suhteellisen korkea, 46,4 vuotta. Eläkkeet ovat poromiesruokakunnan suurin tulonlähde. Keskimäärin lähes neljännes poromiesperheiden tuloista tulee eläkkeistä.

Lapin yliopiston toteuttaman Porotilojen jatkamissuunnitelmat ja sukupolvenvaihdokset -osion tavoitteena on selvittää jo toteutuneita porotalouden sukupolvenvaihdoksia ajanjaksolla 2000 – 2006 ja mahdollisia tulevia sukupolvenvaihdoksia luopumistukilain voimassaoloaikana ajanjaksolla 2007 – 2010.

Luopumistukijärjestelmässä on porotalouden osalta neljä ongelmakohtaa: luopumiseläkkeen pienuus, puolison poronhoidon lopettamisen velvoite, eläkkeellä saatujen ansioiden tulorajan alhaisuus ja vähäinen porojenpitomahdollisuus. Jatkajien osalta tulisi tutkia mahdollisuutta liittää poronhoidon aloitustukijärjestelmä koskemaan myös sukupolvenvaihdoksen jatkajia muiden kriteerien täyttyessä.

Lisätietoja:

Hankkeen loppuraportti on ladattavissa verkossa osoitteessa: http://www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts156.pdf

Yhteydenotot 24 – 25.4 klo 17.30 jälkeen tai sähköpostitse.

Porotilojen kannattavuuden ja rakenteen kehittäminen, sopimustuotanto:
tutkija Jussi Tuomisto, MTT, jussi.tuomisto@mtt.fi, puh. (06) 474 6416 ja tutkija Jukka Tauriainen, MTT, jukka.tauriainen@mtt.fi, puh. (09) 5608 6235

Porolaidunten kunto sekä poronomistajien ja ruokakuntien poromäärien muutokset:

erikoistutkija Mauri Nieminen, RKTL, mauri.nieminen@rktl.fi, puh. 020 575 1821, 040 527 5409

Porotilojen jatkamissuunnitelmat ja sukupolvenvaihdokset:

tutkija Klemetti Näkkäläjärvi, Lapin yliopisto, klemetti.nakkalajarvi@co1.inet.fi ja vararehtori Jukka Mäkelä, Lapinyliopisto, puh. (016) 341 2629

Poronlihamarkkinat:

tutkija Kaija Saarni, RKTL, kaija.saarni@rktl.fi , 020 575 1683, 040 530 8102

Lisätietoja koko hankkeesta:

Hankkeen vastuullinen johtaja Leena Rantamäki-Lahtinen, leena.rantamaki-lahtinen@mtt.fi, puh. (03) 4188 3122, 040 734 7869

Tulostettava versio