7.4.2006
Saimaannorpan suojelu onnistuu vain huomioimalla luonto ja sitä käyttävät ihmiset kokonaisuutena Saimaannorpan suojelijoiden ja paikallisten osakaskuntien tekemät kumppanuussopimukset edistävät tasapainoisemmin saimaannorpan suojelua. Saimaan Pihlajaveden paikalliset ihmiset kokivat, että keskusjohtoisesti päätetyt saimaannorpan suojeluun tähtäävät kalastusrajoitukset eivät ota huomioon kalavesien paikallista päätöksentekoa.
Lisätietoja:
Tutkija Pekka Salmi, puh. 020 575 1623
Tutkija Heikki Auvinen, puh. 020 575 1695
Mika Tonder, puh. 040 5844755
Luonnon hyödyntäminen ja suojelu asetetaan usein vastakkain. Luontoa hyväkseen käyttävillä ja luontoa suojelevilla ryhmillä saattaa olla hyvin erilaisia käsityksiä siitä, mikä olisi parasta luonnolle ja ihmisille. Monet paikalliset ihmiset kokevat, että heidän näkökulmiaan ei oteta huomioon käytännön päätöksiä tehtäessä. Eri eturyhmien saaminen saman neuvottelupöydän ääreen onkin yksi tämän hetken haastavimmista tehtävistä.
Saimaannorpan suojelun ja kalastuksen välisessä kiistassa kyseessä ovat vahvat sosiaaliset, kulttuuriset ja poliittisetkin intressit, joissa käydään taistelua siitä, millä ryhmällä on oikeus osallistua päätöksentekoon ja millä alueellisella tasolla päätökset tehdään. Eri koulutus-, ammatti- ja ikäryhmiin kuuluvien ja eri alueilla asuvien ympäristöön ja luontoon liittyvät arvostukset ja tietämys vaihtelevat. Perhetaustalla, koulutuksella ja viiteryhmillä on tärkeä merkitys lasten ja nuorten arvojen kehittymiseen.
Eläinten ja luonnonvarojen suojeluun ja käyttöön liittyvät kysymykset ovat monimutkaisia, dynaamisia ja monimuotoisia, joten instituutioiden kehittäminen lisäämään eri tahojen yhteistyötä on edellytys ristiriitojen hallitsemiseksi. Monitieteisessä kansainvälisessä IMEW -tutkimushankkeessa kuunneltiin Saimaan Pihlajavedellä ja sen ympäristössä kalastuksen, matkailun ja saimaannorpan suojelun parissa toimivia ihmisiä. Mukana keskustelussa olivat myös tulevaisuuden luonnonkäyttäjät, nuoret, sekä heidän kanssaan työtä tekevät ympäristökasvattajat. Hankkeen keskeinen johtopäätös oli, että biodiversiteetin suojelussa on syytä painottaa kokonaisvaltaista hallintatapaa: luonto ja sitä käyttävät ja hallitsevat ihmiset - mukaan lukien heidän kulttuurinsa - muodostavat erottamattoman kokonaisuuden.
Juuri ilmestyneeseen loppuraporttiin on koottu seitsemän kirjoitusta. Kirjoittajat tarkastelevat tutkimusaihetta muun muassa yhteiskuntatieteen, kasvatustieteen ja kalastusbiologian näkökulmista. Kalatutkimuksia nro 196.
Tulostettava versio
|