Sairaudet ja loiset riistan taakkana ja ihmisten uhkana

Tutkijat, virkamiehet ja harrastajat käsittelevät 4. - 5.2.2003 tällä kertaa Seinäjoella järjestettävillä Riistapäivillä riistamaailman epätoivottuja - loisia, tauteja ja tulokaslajeja. Tutkijat, virkamiehet ja harrastajat käsittelevät 4. - 5.2.2003 tällä kertaa Seinäjoella järjestettävillä Riistapäivillä riistamaailman epätoivottuja - loisia, tauteja ja tulokaslajeja.

Näillä neuvottelupäivillä mietitään keinoja, joilla ihmiselle hengenvaaralliset taudit pidetään maan rajojen ulkopuolella, samalla kun valmistaudutaan uusien tautien aiheuttamiin uhkiin.

Alan asiantuntijat perehtyvät lisäksi tautien ja loisten merkitykseen eläinkantojen runsauden vaihteluissa, onhan kyettävä erottamaan, aiheutuvatko esimerkiksi haahkojen joukkokuolemat viruksista, ympäristömyrkyistä vai joistakin muista tekijöistä. Tulokaslajit, kuten minkki ja supikoira, ovat haasteita mm. siksi, että ne voivat tuoda uusia tauteja tullessaan.

Riistamaailman ajankohtaisia asioita käsittelevät neuvottelupäivät järjestetään nyt neljättätoista kertaa. Pääjärjestäjinä ovat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) ja Metsästäjäin Keskusjärjestö (MKJ) . Tämänkertainen yhteistyökumppani on Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitos (EELA), jolla on Seinäjoella toimintayksikkö. Riistapäiville osallistuu 150 alan asiantuntijaa.

Raivotauti Suomessa oli viimeksi villieläinten raivotautiepidemia Kymenlaaksossa1988 - 1989. Raivotauti eli rabies voi olla ihmiselle hengenvaarallinen silloin, kun sairas eläin pääsee puremaan. Epidemia voitettiin syöttirokotteilla, ts. antamalla eläimille rokotetta sisältäviä makupaloja. Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) rahoittaa tutkimusta, jossa tutkitaan raivotaudin levittäjinä toimivien ketun, supikoiran, mäyrän ja villikissojen tiheyksiä, elinpiirejä, liikkuvuutta ja kontakteja, jotta voitaisiin varmistaa oikeat keinot mahdollisen uuden epidemian torjunnassa. Lisäksi viranomaiset ja tutkimuslaitokset ovat yhteistyössä lähialueiden vastaavien instituutioiden kanssa, jotta esiintymisriskeistä oltaisiin ajoissa mahdollisimman hyvin selvillä. Tämänhetkisten tietojen mukaan ei Suomen raja-alueilla Pohjois-Venäjällä rabiesta esiinny. Venäjän Euroopan puoleisen osan etelä- ja keskiosissa raivotauti on melko yleinen, ja epidemioissa on todettu samoja viruskantoja kuin Suomen edellisessä epidemiassa.

Ekinokokit Ekinokokit ovat pieniä heisimatoja, jotka aikuisina loisivat petoeläinten, pääisäntien, suolistossa. Toukkavaiheet ovat rakkulassa väli-isännän, yleensä kasvinsyöjänisäkkään, elimissä. Ihminen voi olla niille harhaisäntä, jonka elimistöön madon toukkavaiheet muodostavat rakkuloita. Ihminen voi saada tartunnan petoeläimen ulosteista peräisin olevista munista, mutta ei väli-isännän elimiä syömällä.

Hirviekinokokki on pohjoisen havumetsävyöhykkeen hirvieläimissä esiintyvä loiskanta, jolle susi on yleisin pääisäntä. Hirviekinokokki oli yleinen poroissa vielä 1950- ja 1960-luvuilla, mutta se hävitettiin lääkitsemällä porokoirat loislääkkeellä ja erityisesti estämällä koiria syömästä teurasjätteitä kypsentämättöminä. MMM:n rahoituksella hirviekinokokkia alettiin hiljan jälleen tutkia keräämällä hirvistä ja susista elinnäytteitä sen vuoksi, että poroissa todettiin viimeisen vuosikymmenen aikana jälleen yksittäisiä tartuntoja. Ekinokokkoosi on Suomessa valvottava eläintauti. Ihmisaltistus on kuitenkin vähäinen, jos loisen leviäminen koiriin estetään metsästyskoirien loislääkinnällä ja estämällä koiria syömästä hirvieläinten elimiä kypsentämättömänä.

Myyräekinokokki on myyrä-kettukierron loinen. Ihminen on myyräekinokokin elämänkierrossa harhaisäntä, joka ei levitä loista eteenpäin, mutta hoitamattomana tartunta voi olla tappava. Ihminen voi saada loisen munia suuhunsa ravinnon tai veden tai eläinten ulosteiden kautta. Myyräekinokokkia ei ole tavattu Fennoskandiassa, mutta se on muualla Euroopassa runsastunut ja levinnyt laajalti. Yhdeksi syyksi on epäilty kettukantojen kasvua, siksi että ketuille suurta kuolleisuutta aiheuttava rabies on rokotussyöttien ansiosta vähennyt. Suomi on säästynyt myyräekinokokilta mahdollisesti sen vuoksi, ettei meillä kettutiheys ole riittävän suuri epidemiaa aiheuttamaan. Myyräekinokokin riskejä ja torjuntakeinoja selvitellään tarkasti, sillä epidemia muuttaisi suomalaisten luontokäyttäytymistä mm. estämällä marjojen syönnin metsästä tai marjojen käytön keittämättöminä.

Taudit ja loiset eläinkantojen runsauden säätelijöinä Riistapäivillä esitelmöi erikoistutkija Osmo Rätti Arktisesta keskuksesta kanalintujen mikroloisista, viruksista, bakteereista, sienistä ja alkueläimistä sekä makroloisista, laaka-, sukkula- ja väkäkärsämadoista, kirpuista, täistä, väiveistä ja punkeista. Ne voivat säädellä isäntälajinsa kannan kokoa.

- Kesällä 1996 koko Suomen rannikon haahkakantaa koetteli lähes ennennäkemätön poikaskuolemien aalto. Yli 90 % vuosiluokasta tuhoutui. Sen syyksi todettiin uusi tekijä, Orthoreo-suvun virus, kertoo esitelmässään tutkimusjohtaja Mikael Kilpi (Forsknings- och utvecklingsinstitutet ARONIA).

Riistapäivien tietoiskuissa kertoo eläinlääkäri Katri Rytövuori EELAsta kettukapin vaikutuksista Suomen kettukantaan. Kettukapi on levinnyt nopeasti myös tulokaslajeihin kuuluvaan supikoiraan silmälläpidettävin seurauksin.

Mitä tehdä vierasperäisille lajeille? - Eliöyhteisöt ovat kehittyneet eristyksissä toisistaan. Nykyihminen purkaa toiminnallaan tätä eristyneisyyttä. Tätä kautta luonnon paikallispiirteet häviävät. Tulokkaat saalistavat ja laiduntavat alkuperäislajeja sekä kilpailevat ja risteytyvät niiden kanssa. Vieraslajit voivat myös tuoda mukanaan uusia loisia ja tauteja. Näin luonnehtii yliopistonlehtori Petri Nummi Helsingin yliopiston soveltavan biologian laitokselta.

Esimerkkeinä tulokaslajeista esitelmöitsijät mainitsevat kanadanmajavan, kyhmyjoutsenen ja minkin. Tulokkaista supikoira on ihmisellekin vaarallisen raivotaudin eli rabieksen levittäjä. Supikoira on myös trikinelloja säilyttävä ja levittävä eläinlaji suomalaisessa ekosysteemissä. Trikinelloosi eli trikinoosi ei suomalaisia kuitenkaan vaivaa, sillä lihantarkastus toimii täällä hyvin ja suomalaiset ovat tottuneet valmistamaan ruokansa kunnolla keittämällä.

Kansainvälisillä sopimuksilla säädellään niitä vierasperäisiä lajeja, joista on haittaa ekosysteemeille, elinympäristöille tai toisille lajeille. Sitovat sopimukset toteutetaan kotimaisen lainsäädännön avulla. - Niinpä esimerkiksi vierasperäisten lintu- tai nisäkäslajien samoin kuin vierasperäisten riistaeläinkantojen maahantuonti ja luontoon laskeminen on Metsästyslain mukaan sallittu ainoastaan maa- ja metsätalousministeriön luvalla, selvittää ylitarkastaja Sauli Härkönen MMM:n kala- ja riistaosastolta.

LISÄTIETOJA VÄLITTÄVÄT

Amie Honkanen, viestintäpäällikkö, RKTL, puh. 0205 751 354, 040 8222 736, s-posti amie.honkanen@rktl.fi Riikka Leskinen, tiedottaja, EELA, puh. (09) 393 1820, s-posti tiedotus@eela.fi Klaus Ekman, julkaisupäällikkö, MKJ, puh.(09) 8777 805, 0400 463 943, s-posti klaus.ekman@riista.fi

Tulostettava versio