22.11.2009
Suomenselän metsäpeurakannan kasvun hidastuminen kuriin laajalla yhteistyöllä – Suomi on nyt käytännössä kokonaisvastuussa metsäpeuran maailmankannan säilyttämisestä, koska Venäjän metsäpeurakanta on ilmeisesti salapyydetty lähes loppuun, sanoi Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava tänään Metsäpeura Suomenselällä 30-vuotisjuhlaseminaarissa Perhossa.
Lisätietoja:
apulaistoiminnanjohtaja Sauli Härkönen, Metsästäjäin Keskusjärjestö, p. 050 505 5635
puheenjohtaja Risto Sulkava, Suomen luonnonsuojeluliitto, p. 050 560 2113
riistapäällikkö Jarkko Nurmi, Pohjanmaan riistanhoitopiiri, p. 0400 180 084
erikoistutkija Ilpo Kojola, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, p. 0400 292 098
ylitarkastaja Jukka Bisi Metsähallitus, p. 040 537 0993
Metsäpeura on poronsukuinen eläin, jonka pääpopulaatio elää Kainuussa. Vuonna 1979 aloitettiin metsäpeuran palautusistutukset Suomenselän alueelle. Metsästäjien, luonnonsuojelijoiden, tutkijoiden ja viranomaisten yhteistyön tuloksena alueelle muodostui merkittävä kanta, joka oli Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvion mukaan 1100–1300 yksilöä vuonna 2008.
Kannan kasvu on kuitenkin alkanut hidastua. 1980- ja 90-lukujen ajan Suomenselän metsäpeurakannan vuosittainen kasvu oli noin 20 prosentin luokkaa, mutta viimeisten viiden vuoden aikana kanta on kasvanut vain muutamalla prosentilla vuodessa.
– Alueen riistanhoitopiirit ovat reagoineet kannan kasvun hidastumiseen. Pohjanmaalla pyyntilupamäärä on pudotettu tänä vuonna 35 kappaleeseen, kun vuonna 2006 niitä myönnettiin vielä 117, ja suurisarvisten hirvaiden kaatamista on rajoitettu rajusti. Keski-Suomen ja Oulun riistanhoitopiirit eivät myöntäneet vuonna 2009 pyyntilupia lainkaan, kertoi Pohjanmaan riistanhoitopiirin riistapäällikkö Jarkko Nurmi.
Lisäksi kannan rakenteen seurantaan on kehitetty uusi laskentamenetelmä, jonka avulla muutokset kantaa säätelevissä tekijöissä havaitaan nopeammin.
Metsäpeura on hidas lisääntymään, sillä vaadin synnyttää vain yhden vasan vuodessa. Kannan kokoon vaikuttavat monet asiat.
– Kainuussa metsäpeurakanta alkoi pienentyä samanaikaisesti susikannan suurenemisen kanssa. Kanadassa puolestaan metsäpeuran kanssa samaan lajiin kuuluvien metsäkaribujen vähenemisen on tulkittu johtuvan metsätalouden aiheuttamista muutoksista: metsien ikärakenteen nuorentuminen on synnyttänyt uusia laitumia suden tärkeimmälle saaliseläimelle hirvelle. Metsien pirstoutuessa syntyneessä palapelimäisessä mosaiikissa peurat ja hirvet elävät suurelta osin samoilla alueilla, mikä voi aiheuttaa sen, että peuroja päätyy suden saaliiksi enemmän kuin luonnonmukaisessa metsämaisemassa, selitti erikoistutkija Ilpo Kojola Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta.
Metsäpeurakannan hoito on luonnonsuojelullisten, riistanhoidollisten ja sosioekonomisten, tavoitteiden ja arvojen yhteensovittamista, sillä metsäpeura on paitsi riistaeläin, myös laji, jonka elinympäristöjen suojelua edellytetään EU:n luontodirektiivissä. Toisaalta laiduntavat metsäpeuralaumat aiheuttavat viljelyvahinkoja paikallisille viljelijöille ja saattavat houkutella suurpetoja asutusten läheisyyteen.
– Kehitteillä on myös ajatus siitä, miten metsäpeuraa voitaisiin hyödyntää luontoturismissa. Koirasalmen luontotuvasta Salamajärven kansallispuistossa ollaan kehittämässä metsäpeuratiedon keskusta, kertoi ylitarkastaja Jukka Bisi Metsähallituksesta.
Seminaarin puhujat olivat yhtä mieltä siitä, että metsäpeurakannan suunnitelmallinen hoito edellyttää eri tahojen mittavaa yhteistyötä myös jatkossa.
Tilaisuudessa palkittiin kolme Suomenselän metsäpeurakannan hoitoa vuosikymmenten ajan monipuolisesti edistänyttä metsästäjää: Jouko Anttila Perhosta, Erkki Mastokangas Halsualta ja Risto Pulkkinen Vetelistä.
 Tulostettava versio
|
