Tuore väitöskirjatyön tulos: Poikaset ovat keskeinen tekijä kalantuotannossa

Kalan poikasvaihe ei ole vain kehitysvaihe kalan muuttuessa alkiosta nuoreksi kalaksi, vaan poikaset ovat monella tavalla tärkeä tekijä kalantuotannossa, vesiekosysteemissä ja kalojen evoluutiossa. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) tutkija Lauri Urho väitteli Helsingin yliopistossa 31.8.2002.

Lisätietoja:
Lauri Urho,
puhelin 0205 751 258
lauri.urho@rktl.fi

Tiedottaja Taija Pöntinen, puhelin 0205 751 353, taija.pontinen@rktl.fi
Informaatikko (julkaisut) Tuula Toivio, puhelin 0205 751 301, tuula.toivio@rktl.fi

Kalan poikasvaihe kestää kuoriutumisesta siihen asti, kunnes kala selvästi alkaa muistuttaa aikuista. Väitöskirjatyössä kehitetyn poikashyötyteorian mukaan poikaset ja niiden levittäytymismekanismit ovat ympäristön resurssien - olinpaikkojen ja ravintovarojen - hyödyntämisen keskeisiä tekijöitä. Runsaslukuisina poikaset käyttävät tehokkaasti planktoneliöitä. Kun poikaset kasvavat ja kun isommat kalat syövät niitä, kertyvät ravintovarat kalabiomassaan, mikä on sitten kalastajan ja viime kädessä kalankuluttajan ulottuvilla. Vanhastaan on tuttua, että suuri kalakanta keskimäärin tuottaa paljon jälkeläisiä. Poikashyötyteorian mukaan pelkkä jälkeläisten suuri lukumäärä ei määrää kannan kokoa, vaan siihen vaikuttavat myös poikasalueiden olosuhteet.

Poikaset ja nuoret kalat jakavat ympäristössään elinpaikkoja ja ravintovaroja ajallisesti ja paikallisesti. Kalanpoikasilla on aikuisiin kaloihin verrattuna erilainen ulkomuoto ja rakenne, käyttäytymistavat ja elinpaikat. Ne hyödyntävät erilaista ravintoa kuin aikuiset kalat. Kalapopulaation koko määräytyy poikas- ja nuorkalavaiheen aikana. Tässä vaiheessa kehittyy mahdollisesti myös kotipaikkauskollisuus, jonka johdosta kalat aikuisina pyrkivät kutemaan samalla alueelle, missä lisääntyminen on onnistunut. Poikas- ja kehittymisalueiden koko ja niiden olosuhteet määräävät eloonjäävien yksilöiden kokonaismäärän ja sen myötä populaation koon. Aikuisten kalojen merkitys on suvunjatkamisessa ja biomassan kasvattamisessa sekä siinä, että ne syödessään poikasia ja nuoria kaloja toimivat muotoutuvan kalayhteisön rakenteen säätelijöinä.

Jokien suistot, rannikkovedet ja rannanläheiset vesialueet ovat kalojen tärkeitä kehitys- ja poikasalueita. Poikasalueiden merkitys paljastuu silloin, kun lisääntyminen epäonnistuu. Kyrönjoen suisto on esimerkki alueesta, missä monet rannikon kalakannat ovat kärsineet sen takia, että herkät kalanpoikaset ovat joutuneet kohtaamaan happamia valumavesiä. Poikasmenetysten takia kalansaaliit ovat muutaman vuoden kuluttua romahtaneet tai selvästi pienentyneet.

Itämerestä saadaan suuria silakka- ja kilohailisaaliita (700 - 800 milj. kg vuodessa). Ne perustuvat runsaisiin kalakantoihin. Kalakantojen hyvää tuottoa selittää poikasten ja nuorten kalojen kyky tehokkaasti hyödyntää kesällä ja alkusyksystä lämpimiä ja laajoja rannikkoalueita. Tutkimustulokset avaavat uusia näkökulmia kalavesien hoitoon sekä istutusten järkeistämiseen ja toteuttamiseen.

Tulostettava versio