Väitöskirja lohen poikasvuosista luonnossa ja kalanviljelylaitoksessa

Lohen poikasten kehitystä ohjaavat ympäristöolosuhteet niin luonnossa kuin laitoksessa, kiteyttää tutkija Sirkka Heinimaa tutkimusaihettaan. Hän väittelee Oulun yliopistossa 12.12.

Väitöskirjatyössä tutkittiin Atlantin lohen lisääntymistä ja poikasvaiheen kehitystä

Lisätietoja:

Sirkka Heinimaa, puh. 0205 751 475

luonnon- ja laitospoikasilla lajin levinneisyysalueen pohjoisrajalla. Tutkimuksen kohteina olivat Tenojoen villit ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Inarin kalanviljelylaitoksella kasvatetut lohet.

Emokalojen koko vaikuttaa positiivisesti lisääntymismenestykseen

Tenojoen luonnonlohien mädin määrää ja laatua tutkittiin. Mitä kookkaampia emokalat olivat, sitä enemmän ja energiapitoisempaa mätiä ne tuottivat. Villien emokalojen mädin laatu oli hyvä. Tämä näkyi myös siinä, että haudonnan aikana kuolleisuus oli vähäistä. Mätimunan koolla oli selvä positiivinen vaikutus kuoriutuvien poikasten kokoon.

Poikasten energiavarastot korkeammat laitoksessa kuin luonnossa

Kalanviljelylaitoksessa poikasilla oli käytettävissä enemmän ravintoa, jonka hiilihydraattipitoisuus oli korkeampi kuin luonnossa. Maksaan varastoituneen hiilihydraattien määrä nousikin laitospoikasilla paljon korkeammalle kuin luonnonpoikasilla kesän aikana. Talvella laitospoikasten kuluttivat enemmän maksan hiilihydraattivarastoja, kun taas luonnonpoikaset ruumiin rasvavarastoja. Melkein nolla-asteisessa vedessä poikasten ruokahalu on alhainen, eivätkä ne pysty hyödyntämään ravinnon hiilihydraatteja. Tutkimusta tarvitaankin selvittämään mikä hiilihydraattipitoisuus kaupallisissa poikasrehuissa olisi paras mahdollinen lohen poikasille.

Kalanviljelylaitoksissa poikaset kehittyvät nopeammin kuin luonnossa

Vaikka veden lämpötila ja päivänpituus kalanviljelylaitoksessa oli sama kuin luonnonoloissa, poikaset saavuttivat vaelluspoikasten koon ja koiraspoikaset tulivat sukukypsiksi keskimäärin 1–2 vuotta aikaisemmin kuin luonnossa. Kalaparvessa yksilöiden välillä oli kehityseroja niin, että parvi saattoi koostua jokipoikasista, vaelluspoikasista ja varhaissukukypsistä koiraspoikasista. Kalanviljelylaitoksessa poikasten vaellusvalmius kehittyi kuitenkin samaan aikaan keväästä kuin luonnossa. Laitospoikasilla evävauriot olivat yleisempiä ja ruumiin energiavarastot suuremmat kuin luonnon vaelluspoikasilla. Vaelluspoikasten tuotannossa istutuksia varten onkin tärkeää, että parven sisäiset kehityserot otetaan huomioon ja keväiset istutukset ajoitetaan hetkeen, jolloin poikasten vaellusvalmius on kehittynyt.

Tulostettava versio