Väitöskirjatyö Suomenlahden rehevöitymisen vaikutuksista

- Kotimaista kuormitusta vähentävät toimenpiteet ovat ratkaisevan tärkeitä koko Suomenlahden pohjoisen rannikkoalueen kalaston kehittymiselle, kiteyttää Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) tutkija Antti Lappalainen. Hän väittelee Helsingin yliopistossa 20.9.

Lisätietoja:
Antti Lappalainen,puh. 0205 751 222
s-posti antti.lappalainen@rktl.fi

Tiedottaja Taija Pöntinen, puhelin 0205 751 353, taija.pontinen@rktl.fi
Informaatikko (julkaisut) Tuula Toivio, puhelin 0205 751 301, tuula.toivio@rktl.fi

Suomenlahden rehevöityminen on alkanut näkyä selvästi viimeisten 20 - 30 vuoden aikana mm. veden sameutumisena ja leväkukintojen lisääntymisenä. Väitöskirjatyössä tutkittiin rehevöitymisen vaikutuksia Suomenlahden pohjoisen rannikkoalueen kalayhteisöihin, vapaa-ajankalastukseen ja ammattikalastukseen. Tutkimusaineistot kerättiin verkkokoekalastuksilla vuosina 1997 - 2000 osin yhteistyössä Pietarissa sijaitsevan Venäjän sisävesien kalatalouden tutkimuslaitoksen kanssa. Lisäksi tehtiin postikysely ja hyödynnettiin ammattikalastuksen saalistilastoja ja vanhoja 1970-luvun koekalastusaineistoja.

Särkikalat runsastuneet ja levittäytyneet ulkosaaristoon saakka

Suomenlahden rehevöitymisen tärkein vaikutus kalayhteisöihin on tutkimuksen mukaan särkikalojen runsastuminen saaristoalueilla ja niiden runsas levittäytyminen ulkosaaristoon asti.

Aikaisemmin särkikalat olivat Suomenlahden sisälahtien ja saariston suojaisten osien tyypillisiä lajeja. Viimeisten parin vuosikymmenen aikana särkikalat ovat runsastuneet saaristoalueilla. Särkeä esiintyy nykyisin runsaana jopa uloimmassa saaristossa koko rannikon alueella Hangon edustalta Pietarin edustalle. Järvialueilta tiedetään vanhastaan, että rehevöityminen johtaa särkikalojen runsastumiseen. Väitöskirjatyön perusteella näin näyttää käyvän myös meren rannikkoalueilla.

Särkikalat lisääntyvät saariston sisäosissa ja sisälahdissa. Näiden alueiden rehevöitymisen myötä särkikalojen lisääntyminen on tehostunut ja särjet ovat levittäytyneet saariston sisäosista ulkosaaristoon, jossa ne käyttävät pääravintonaan sinisimpukkaa. Väitöskirjatyön jatkotutkimuksena selvitetäänkin yhdessä Helsingin yliopiston kanssa, miten särkikannan runsastuminen vaikuttaa sinisimpukkakantaan.

Särkikalojen lisääntymisalueiden eli saariston sisäosien ja sisälahtien rehevöitymiseen vaikuttaa ennen kaikkea paikallinen kuormitus. Tämän vuoksi kotimaista kuormitusta vähentävät toimenpiteet ovat ratkaisevan tärkeitä koko Suomenlahden pohjoisen rannikkoalueen kalaston kehittymiselle.

Levät likaavat verkot

Pahimmaksi rehevöitymiseen liittyväksi ongelmaksi vapaa-ajankalastajat kokivat pyydysten likaantumisen. Siitä oli omakohtaisia kokemuksia 80 %:lla vapaa-ajankalastajista. Ongelman tärkein syy on rehevöitymisen myötä tapahtunut rihmalevien runsastuminen. Ongelmaksi he kokivat myös ei-toivottujen lajien, kuten särkikalojen, osuuden lisääntymisen saaliin määrässä (alle 20 % vapaa-ajankalastajista).

Monta syytä kuhasaaliiden kasvulle

Yleisesti ajatellaan kuhan viihtyvän sameissa vesissä ja siten hyötyvän rehevöitymisestä. Ammattikalastajien kuhasaaliit ovatkin 90-luvulla olleet suurempia kuin 80-luvulla. Väitöskirjatutkimuksen mukaan kuhasaaliiden suurenemista ei selitä niinkään rehevöityminen kuin muut syyt.

Esimerkiksi kuhasaaliin huippuvuosi 1997 selittyy pääasiassa sillä, että tuolloin kalastuksen kohteena oli samanaikaisesti kaksi vahvaa vuosiluokkaa. Turskaa esiintyi rannikkoalueillamme poikkeuksellisen paljon 80-luvun alkupuolella. Turskakantojen heikentyessä 80-luvun puolivälissä moni aiemmin turskaa kalastanut ammattikalastaja siirtyi kuhan kalastukseen. Kuhan suhteellinen hinta on noussut kuhan kysynnän kasvun myötä, ja kuhaa on kannattanut kalastaa. Kuhasaaliin kasvun selitykset löytyvät siten vuosiluokkavahvuuden vaihteluista, muiden ammattikalastuksen kohteena olevien lajien kantojen tilasta ja kalojen tuottajahintojen muutoksista.

Tulostettava versio