8.8.2008

Vesilintujen poikueet menestyivät kohtalaisesti kylmästä ja sateisesta alkukesästä huolimatta

Tärkeimpien riistasorsien eli sinisorsan, tavin, haapanan ja telkän pesimäkannat taantuivat hieman viime vuoteen verrattuna.

Muutos oli voimakkain telkällä ja erityisesti Pohjois-Suomessa, missä myös sinisorsan pesimäkanta jäi edellisvuotista pienemmäksi. Nokikana taantui selvästi, ja lajin pesimäkannan kokoa kuvaava indeksi putosi alhaisimpaan arvoonsa koko pitkäaikaisella seurantajaksolla. Myös haapanan pesimäkanta on 1990-luvun alusta lähtien taantunut huolestuttavasti, ja sama kehitys jatkoi myös tänä vuonna.

Sinisorsan poikastuotto oli viimevuotista parempi, ja poikastuottoindeksi ylsi seurantajakson toiseksi korkeimpaan arvoonsa. Myös haapanan ja telkän poikastuotto koheni hieman viimevuotisesta, mutta jäi erityisesti haapanalla reilusti alle pitkäaikaisen keskiarvon. Tavin poikastuotto jäi viimevuotista heikommaksi sekä etelässä että pohjoisessa. Monet linnut ovat menestyneet pesinnässään hyvin huonosti tänä kesänä, ja syynä huonoon poikastuottoon on pidetty kylmää ja sateista alkukesää. Vesilinnut eivät näytä erityisemmin kärsineen huonoista säistä.

Sisävesien vesilintujen pesimäkanta- ja poikuelaskennat tehtiin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja Luonnontieteellisen keskusmuseon johdolla eri puolilla Suomea. Pääosan laskennoista tekivät vapaaehtoistyönä metsästäjät ja lintuharrastajat. Pesimäkannat arvioitiin touko-kesäkuussa kahteen kertaan tehdyllä parilaskennalla ja poikastuotto kertaalleen heinäkuussa tehdyllä poikuelaskennalla. Vesilintulaskennat ovat osa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen riistakantojen pitkäaikaisseurantoja. Vuosien välisessä vertailussa ovat mukana vain sellaiset kohteet, joilla laskenta tehtiin molempina vuosina. Vertailukelpoisia laskentoja tehtiin parilaskennassa 592:lla ja poikuelaskennassa 376:lla paikalla.

Tulostettava versio