16.12.2008
Villejä järvitaimenia niukasti Rautalammin reitillä Pohjois-Savosta Keski-Suomeen virtaava Rautalammin reitti on eteläisen Suomen tärkein järvitaimenen lisääntymis- ja kasvualue. Reitin kanta on eniten istutuksiin käytetty taimenkanta maassamme. Järvitaimen on suurissa ongelmissa tällä hetkellä suurimmassa osassa Suomea.
Lisätietoja:
Tutkija Pentti Valkeajärvi,
puh. 0205 751 514
Liian voimakkaan kalastuksen vuoksi emokaloja ei juuri selviydy takaisin kudulle. Tämän vuoksi poikastiheydet ovat alhaisia, vaelluspoikasia kehittyy niukasti ja kalanviljelyn tarpeisiin on vaikea hankkia luonnosta uutta geeniainesta.
Poikastiheys kasvanut – tavoitetiheys vielä kaukana
Syksyn 2008 sähkökoekalastuksissa kesänvanhoja poikasia havaittiin tutkituilla yhdeksällä koskella keskimäärin 14 yksilöä/100 m2. 2000-luvulla poikastiheys on ollut reitillä 12 yksilöä/100 m2 ja 1980- ja 1990-luvuilla keskimäärin 8 yksilöä/100 m2. Suurimmat keskimääräiset tiheydet on 2000-luvulla havaittu Konneveden alapuolisissa koskissa Siikakoskessa (25 yksilöä/100 m2) ja Simunankoskessa (38 yksilöä/100 m2). Konneveden yläpuolella sijaitsevissa, tuotantoalaltaan laajimmissa koskissa, Tyyrinvirta ja Äyskoski, poikastuotanto on pääosin ollut heikompi kuin reitin alaosan koskissa.
Poikastiheys on ollut Rautalammin reitin koskissa 2000-luvulla keskimäärin noin 50 % suurempi kuin edeltävällä kahdella vuosikymmenellä. Siikakoskessa poikastiheys yli kaksinkertaistui 1990-luvun lopussa, mutta vuosien välinen tiheysvaihtelu lisääntyi. Prosentuaalisesti poikastuotannon vahvistuminen on merkittävää, mutta kahta koskea lukuun ottamatta tiheydet ovat vielä hyvin alhaisia. Tavoitetiheytenä voidaan pitää noin 50 kesänvanhaa poikasta aarilla, mikä on ajoittain saavutettu vain Simunankoskessa. Elinympäristön laadun puolesta edellytykset ovat olemassa useimmissa koskissa.
Poikastiheyden vahvistumiseen ovat voineet vaikuttaa useat tekijät. Suurimmalla osalla reitin koskista on tehty kalataloudellisia kunnostuksia, mätiä on istutettu moniin koskiin ja kalastuksen säätelyä on kehitetty järvillä ja koskilla. Kevättalvisten mäti-istutusten vaikutus on todennäköisesti suurin.
Järvivaeltajat puuttuvat kutukannasta
Järville syönnökselle kasvamaan ja takaisin koskeen kudulle palaavien järvivaeltajien kannat romahtivat 1970-luvulla Päijänteen vesistöalueella. Taimenen kutupesien kartoitukset ja mittaukset vahvistavat käsitystä järvivaeltajien puuttumisesta kutukannasta. Konneveden Siikakoskesta ja kolmesta muusta koskesta löytyi syksyllä 2007 kahdeksan kutupesää, mikä on vähäinen määrä näin suurille koskille. Lisäksi kaikki kutupesät olivat kooltaan pieniä, paikallisten taimenten tekemiä. Muutamien koskien melko hyvät poikastiheydet ovat siten käytännössä paikallisten taimenten tuotosta.
Kalastuksen säätely ei ole riittävää
Järvitaimenen luonnonkierto ei toimi eteläisen Suomen suurissa reittivesissä koskien kunnostuksista ja kalateiden rakentamisesta huolimatta. Syynä on ennen kaikkea riittämätön kalastuksen säätely. Lähiaikoina tulisi kiireellisesti nostaa järvitaimenen alamittaa vähintään 50 senttimetriin, laajentaa verkon solmuvälirajoituksia ja leikata istukkaitten rasvaevät, jotta istukkaat voidaan tunnistaa luonnonkaloista. Harvalukuiset villit saalistaimenet tulisi vapauttaa.
Järvitaimenkantojen tilaa on seurattu Keski-Suomessa 2000-luvulla Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen, Jyväskylän yliopiston ja Keski-Suomen järvitaimentyöryhmän (Konneveden kalatutkimus ry) yhteistyönä. Lisää tietoa järvitaimenesta löytyy osoitteista www.rktl.fi/villitaimen ja www.konnevedenkalatutkimus.fi
 |
|
Taimenen kesänvanhojen poikasten keskimääräisiä tiheyksiä Rautalammin
reitin koskissa ennen 2000-lukua, 2000-luvulla sekä vuonna 2008.
Huuhtajankoskella ja Äyskoskella ei sähkökoekalastettu 2008. |
 |
|
Taimenen kesänvanhojen poikasten tiheydet Konneveden Siikakoskessa
vuosina 1984-2008. Nollavuosina sähkökoekalastuksia ei ole tehty. |
 Tulostettava versio
|
