Perämeren karisiikakannat ovat vahvoja, vaellussiian tila huolestuttava

Perämerellä merikutuisen karisiian kannat ovat tällä hetkellä vahvoja. Jokikutuisen vaellussiian tila taas on paikoin huolestuttava. Esimerkiksi Tornionjoella kesällä jokeen nousevan vaellussiian lipposaaliit ovat viime vuosina olleet heikkoja.

Yhtenä karisiian onnistuneen lisääntymisen edellytyksenä näyttää olevan hyvä jäätalvi. Kalajoen poikasaineistossa talven 2009 - 2010 kylmyys näkyi viime keväänä aikasarjan suurimpana poikastiheytenä. Toisaalta talvella 2007 - 2008 ei Kalajoen korkeudella ollut kunnon jäätalvea, ja kevään 2008 poikasmäärät jäivät hyvin alhaisiksi. Karisiian määrään ja siikasaaliisiin vaikuttavat toki monet muutkin tekijät. Siiankalastajien kannalta karisiikasaaliita heikentävät tällä hetkellä erityisesti hylkeiden verkkokalastukselle aiheuttamat ongelmat. Pienikokoisen karisiian suhteellisen alhainen hinta ei sekään kannusta kalastamaan.

Jokiin kudulle nousevan vaellussiian osalta kehitys on ollut toisensuuntaista. - Vaellussiikaa istutetaan Perämerelle runsaasti, mikä osaltaan turvaa siikasaaliit meressä, mutta luonnonvaraisesti lisääntyvien vaellussiikakantojen tilasta ollaan huolestuneita niin jokivarsissa kuin tutkijoidenkin parissa, tutkija Erkki Jokikokko Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta kertoo.

Myös Tornionjoella, jonka vaellussiikakanta on maamme runsain ja elinvoimaisin, on erityisesti kesällä jokeen nousevan siian määrä ollut lippokalastajien kirjaaman saaliin perusteella viime vuosina vähäinen.

- Lippokalastus ja avotulella loimutettu, vastapyydetty siika ovat Tornionjoen erikoisuus. Vaellussiialla on suuri merkitys niin Kukkolankosken ikivanhan lippokalastuskulttuurin kuin Tornionjokilaakson matkailunkin kannalta, Jokikokko muistuttaa.

Eri siikamuotoja ja -kantoja on paljon

Maamme järvissä, joissa ja meressä elää lukuisia siikamuotoja. Osa niistä on varsin paikallisia, osa vaeltaa satoja kilometrejä kutu- ja kasvualueidensa välillä. Eri muotojen välillä on eroja ravinnonkäytössä ja kasvunopeudessa. Maamme vesistöissä elävien siikakantojen sukulaisuussuhteita ei ole täydellisesti määritetty. Tiedetään kuitenkin, että esimerkiksi eri jokien vaellussiikakannat ovat perimältään toisistaan poikkeavia. Geneettiset erot heijastuvat myös niiden elinkiertoon ja muihin ominaisuuksiin.

Siikakantojen moninaisuuden ja niiden vaihtelevan tilan vuoksi yleinen luonnehdinta siikakantojen tilasta on vaikeaa. Suomen lajien uhanalaisuutta käsittelevässä Punaisessa kirjassa jokikutuinen, mereen vaeltava vaellussiika on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi, järvisiika silmälläpidettäväksi sekä planktonsiika ja merikutuinen karisiika vaarantuneiksi. Punaisen kirjan uhanalaisuusarvioinnissa käytetään tiettyjä kansainvälisiä kriteereitä, ja siinä arvioidaan lajin tai muotojen uhanalaisuutta koko niiden levinneisyysalueella Suomessa. Pienempiä alueita ja yksittäisiä siikakantoja tarkasteltaessa kantojen tila voi poiketa valtakunnallisesta kokonaiskuvasta. Uhanalaisuusarvioinneissa on myös pyritty ottamaan huomioon siikaistutukset (noin 20 miljoonaa kesänvanhaa poikasta/vuosi), joiden vaikutusta saaliiseen on kuitenkin vaikea arvioida.

Siikakannoista on perusteltua kantaa huolta, sillä siika on niin ammattikalastajien kuin vapaa-ajan kalastajienkin arvostama laji, ja monessa suhteessa yksi tärkeimmistä kalalajeista maassamme. Eri kalastusmuotojen yhteenlaskettu siikasaalis kaikista vesistöistämme on viimeisimpien tilastojen mukaan 2,5 miljoonan kilon luokkaa, arvoltaan lähes 10 miljoonaa euroa.

Kalajoen seudulla kutevan karisiian poikasmääriä 1979-2010.

Tornionjoen lipposiikasaalis 1980-2010.

Lippokalastusta. Kuva: Alpo Huhmarniemi

Tulostettava versio