Maitipankki

Kalojen maidin pakastaminen on emokalojen laitosviljelyn ja uhanalaisten kalojen istutusten lisäksi kolmas toimintatapa, jolla Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) toteuttaa kansainvälisten sopimusten edellyttämää luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä.

Maidin suunnitelmallisella pakastamisella on seuraavat tarkoitukset:

• geneettisen monimuotoisuuden säilyttäminen mahdollista tulevaa käyttöä varten, mm. Tenojoen lohi
• laajennetaan uhanalaisen kalakannan perinnöllistä monimuotoisuutta emokalastoja perustettaessa, mm. Vuoksen vesistön järvilohi
• laajennetaan jalostetun kalakannan geenistön käyttömahdollisuuksia, mm. kirjolohen valintajalostuksessa ruokakalanviljelyä varten

Menetelmä

Nieriän maitia purkkiin.

Maidin pakastaminen on käytännön asteelle kehitetty menetelmä kalojen perintöaineksen pitkäaikaiseen säilyttämiseen käyttökelpoisessa muodossa. Pakastettu maitiannos, joka sisältää miljardeja siittiösoluja, säilytetään nestetyppisäiliössä noin -196 °C lämpötilassa. Siinä maiti säilyy käyttökelpoisena jopa satoja vuosia.

Historia

Maiti purkista pilliin.

Maidin pakastaminen aloitettiin tutkimuslaitoksessa jo 1980-luvun alussa Saimaan järvilohikannan uhanalaisuuden vuoksi. Järjestelmälliseen toimintaan ryhdyttiin vuonna 1993, jolloin Gyrodactylus salaris-lohiloisen uhkaaman Tenojoen vesistön lohikantojen koiraiden maidin tallettaminen aloitettiin. Vuosina 1999-2002 pakastettiin RKTL:n Vesiviljelyn emokalaparvien geneettistä ainesta.

Nykytilanne

Maitipillejä nestetypessä.

Maitipankkiin on vuoden 2006 loppuun mennessä tallennettu yhteensä 12 kalalajin tai muodon ja 42 kannan maitia. Maitia on tallessa yli 3 200 yksilöstä.

• lohi (8 kantaa)
• Saimaan järvilohi (1 kanta)
• meritaimen (5 kantaa), järvitaimen (10 kantaa) ja purotaimen (4 kantaa)
• nieriä (2 kantaa)
• planktonsiika (2 kantaa) ja vaellussiika (5 kantaa)
• toutain (1 kanta)
• tuontilajeista: harmaanieriä (2 kantaa), puronieriä (1 kanta) ja peledsiika (1 kanta)

Tulostettava versio